KYMMENES KOHTAUS.
Harpagon. Mariane. Elise. Cléante. Valére. Frosine.
HARPAGON (Marianelle). Pyydän anteeksi kaunottareni, ett'en ole arvannut toimittaa teille mitään virvokkeita ennenkuin lähdetään.
CLEANTE. Siitä minä olen pitänyt huolta, isä, ja tuottanut tänne muutamia koria appelsiinia, makeita hedelmiä ja sokerileivoksia, joita teidän puolestanne lähetin noutamaan.
HARPAGON (hiljaa Valérelle). Valére!
VALERE (Harpagonille). Hän on menettänyt järkensä.
CLEANTE. Ehkä arvelette, isä, että se on liian vähä. Neiti Mariane tekee hyvin ja antaa anteeksi.
MARIANE. Niitä ei olisi tarvinnut.
CLEANTE. Oletteko koskaan, neiti, nähneet kirkkaampaa timanttia, kun tuo mikä isälläni on sormessa?
MARIANE. Tosiaankin, se kiiltää erinomaisesti.
CLEANTE (ottaa isänsä sormesta timantin ja antaa sen Marianelle).
Teidän täyttyy katsoa sitä likeltä.
MARIANE. Se on kieltämättä hyvin kaunis, ihmeellisen kaunis kirkas.
CLEANTE (heittäytyy Marianen eteen, joka tahtoo antaa timanttia takaisin). Ei, ei, hyvä neiti, ei suinkaan, se on nyt liian kauniissa käsissä. Se on lahja, jonka isäni teille antaa.
HARPAGON. Minä?
CLEANTE. Eikö ole totta isä? Te tahdotte että neiti Mariane sen pitää rakkauden merkkinä teiltä.
HARPAGON (hiljaa pojalleen): Mitä?
CLEANTE (Marianelle). Niin, neitiseni. Ettekö näe kuinka hän viittaa minulle, että pakottaisin teitä sitä ottamaan.
MARIANE. Minä en tahdo — — —
CLEANTE. Lasketteko leikkiä? Hän ei millään lailla ota sitä takaisin.
HARPAGON (erikseen). Minä julmistun.
MARIANE. Se olisi — — —
CLEANTE (estäen aina Marianea antamasta timanttia). Ei, ei, sanon minä, te loukkaatte häntä.
MARIANE. Minä pyydän — — —
CLEANTE. Ei! Ei millään muotoa.
HARPAGON. Rutto sinut vieköön — — —
CLEANTE. Hah, kuinka hän suuttuu teidän kiellostanne.
HARPAGON (hiljaa pojalleen). Äh! Sinä konna!
CLEANTE (Marianelle). Näettekö kuinka hän tuskittelee?
HARPAGON (hiljaa pojalleen uhitellen häntä). Sinä peijakkaan poika.
CLEANTE. Isä, se ei ole minun syyni. Minä teen minkä voin saadakseni hänen sitä pitämään. Mutta hän on jyrkästi vastaan.
HARPAGON (hiljaa pojalleen häntä uhitellen). Rosvo!
CLEANTE. Se on teidän syynne, neiti, että isäni minua toruu.
HARPAGON (kuin ennen). Lurjus!
CLEANTE (Marianelle). Te teette hänen kipeäksi, neiti. Älkää herran tähden enää vastustelko.
FROSINE (Marianelle). No, Herran nimessä! mitä mutkia! Pitäkää sormus, koska herra Harpagon niin tahtoo.
MARIANE (Harpagonille). Jott'en teitä saattaisi suuttumaan, niin pidän minä sen nyt, ja odotan toista tilaisuutta antaakseni sen teille takaisin.