IX.
Pellot saatiin sinä syksynä täydellisesti jaetuksi, osaksi niitytkin, mutta loput näistä ja metsänjako jätettiin tulevaksi kesäksi.
Eläkkeeseen vanhukset olivat määränneet 12 tynnyriä rukiita ja 3 tynnyriä ohria, 2 lehmää hyväkseen elätettäväksi ja villat 5 lampaasta. Tämän kaiken olivat nuoret isännät sitoutuneet, puolet kumpikin, suorittamaan joka vuosi niin kauan kuin vanhukset elävät, taikka kun jompikumpi heistä ennen kuolee, niin sitten toiset puolet kaikesta. Ja molemmat vanhukset olivat "saatettavat kunnialla hautaan", se oli talon luovutuskirjaan myös kirjattu.
Eräänä iltana tuli Erkki appivanhempiensa luokse edustupaan. Hän oli pari päivää vasta asunut Hilmansa ja piikatytön ja rengin kanssa uudessa tuvassa, ja näytti nyt hyvin tyytyväiseltä ja hilpeämieliseltä.
"Miltäs tuo rupee tuntumaan siellä uuden tuvan puolella?", kysyi appi ollen hyvällä tuulella hänkin.
"Hoo, mukavalta kyllä. Siellä näyttää kaikki paikat oikein uudenaikaisilta. Tulinkin juuri ajatelleeksi, kuinka vaari on laittanut tuon tuparadin sekä päältä että sisältä paljon nykyajantapaisemmaksi kuin tämä vanha tupa on. Kyllä kai te kuitenkin olette tarkoittanut että miehelle, jolla on uusia harrastuksia, piti laittaa sen mukaisen asunnonkin." Hän nauroi hienosti.
"Sinä semmoisilla päätelmillä nyt yrität minua pois tolaltani. En suinkaan minä ole tarkoittanut tuparakennusta juuri semmoiseksi kuin se nyt siinä seisoo. Ne nykyiset mestarit, nikkarit ja muurarit jopa timmermannitkin, ne tekee työn ihan toiseen malliin kuin ennen vanhaan tehtiin. Ei se nyt vanha kelpaa enää siinäkään. Ennen kelpasi paksu höylätty palkki penkiksi, kaksi leveää yhteensalvattua honkalautaa ristijalan päällä pöydäksi, mutta nyt pitää olla ruusauksilla koristetut arkkupenkit, samoin laatikoilla ja ruusatuilla laatikkolaudoilla ja sorvatuilla jaloilla varustetut pöydät. Samaan tapaan ne nyt laitetaan ovet ja sängyt ja tuolit. — Kaikki senkinpäiset erinomaisesti koristettuja sen suhteen, mitä ne olivat ennen. Siinä pitää olla kummallisia kierteleviä mutkia yksin torninreiässäkin, joka ennen tehtiin suoraa taivasta kohti. En minä suinkaan niin olisi niitä laitettavaksi tahtonut muun vuoksi, mutta kun kaikki nyt siihen tapaan laittavat, niin ei siitä pääse perhanoillekkaan."
"Niin, siitäpä vaari nyt huomaa että on semmoinen ikään kuin näkymätön pakko, joka väkisenkin vie muiden muassa eteenpäin. Minulla täytyy olla näin, koska muillakin on niin, ajattelevat ja päättelevät ihmiset, eikä vaarikaan ole voinut siitä mihinkään päästä."
"Olehan vaiti, äläkä väsytä minua noilla viisasteluillasi. Sano, mitä hyötyä siitä semmoisesta eteenpäinmenosta sitte oikein on?"
"Mitäkö hyötyä? Vaari sen mahtaa tietää toki yhtähyvin kuin minäkin. Penkkiarkut esimerkiksi ovat siitä hyvät että siellä sopii säilyttää kaikenlaisia työkaluja ja vaatteita, jotka penkillä ajelehtien ovat vaivoina rumennuksena. Samoin pöytälaatikot ovat sopivia pikkukapineitten säilytyspaikkoja. Penkkien, pöydän ja ovien ulkonainen kauneus ja siisteys se taas miellyttää silmää, jopa ilahuttaa mieltäkin. Ja savureiän mutkallisuudesta on siitäkin hyötyä. Muori on usein sateilla tuskistellut kun nokista vettä sataa keittopataan, ja miksei sitä sada, kun torninreikä, muutenkin hyvin suuri, tulee suorastaan pilvistä alas. Tämä haitta on niinsanotussa röörimuurissa poistettu."
"Miten niitä sellaisia mutkaisia rööriä sitten kolataan?" kysyi vanha Heta, joka paahtoi kahvia kakluunin edessä. "Kuinka semmoista myöten saa kuusennärettä luistamaan?"
"Kyllä niitä nuohata voi sukavalla kuusennäreellä niitäkin", vastasi
Erkki siihen.
Samassa tuli Hilma sinne ja kertoi että kauppias Kosola, josta Erkki oli puhunut, oli jo tullut kirkonkylään ja hyyrännyt kevarin pienemmän rakennuksen. "Tohulan Santeri on meidän tuvassa ja se siitä tiesi. Tavaroita kuulemma tuodaan kuorma kuorman perään."
"Vai jo on tullut", sanoi Erkki ja näytti riemastuvan. "Häntäpä käydään huomenna katsomassa. Kosola soittelee vaskitorvella, ehkäpä saadaan tulevaisuudessa soittokunta toimeen täällä."
"Soittelee vaskitorvella!" huudahti vanha Heta. "Oikeinko rupeavat Herran pasuunaa matkimaan? Ne on, niin kuin minä olen monta kertaa ajatellut ja sanonut, lopun ajat käsissä. Ei suinkaan Herra sitä kauan kärsi, että ihmiset matkivat hänen viisauttaan."
"Sano sitä", säesti Ylli mukaan. "En minä niin suuresti kummaksukaan sitä, että kartanot ja pellot edistyvät, mutta nuo tuollaiset kaikenlaiset perki-ihmeelliset uudet mielipiteet, ne pöyristyttää mua. Maailma on ihan varmasti mullin mallin!"