X.
Toiseksi sunnuntaiksi sen jälkeen oli vanha Mäkelä kutsunut pastorin rouvineen vieraikseen. Vanhukset tahtoivat vielä entiseen tapaan nähdä seurakunnan opettajan luonansa. Iltapäivällä kello 3 ajoissa herrasväki tuli.
Kohtuullisen kahvin ja ruuantarjoamisen jälkeen, jonka vanhukset itse toimittivat, piti pappi raamatunselityksen uudessa tuvassa. Rouva, hienopiirteinen, vähän kalpea, saali hartioilla, istuutui pöydän taakse ja pastori pöydän päähän. Kaikki mäkeläiset, lukuunottamatta piikoja ja renkejä, asettuivat lähelle pöytärahille ja sivupenkeille. Kyläläisiä oli kokoontunut tupa joltisen täyteen. Vanha Mäkelä nytkin veisasi papin kanssa kilpaa, vaikka kyllä itsekin paheksui äänensä vapisemista.
Pappi oli valinnut aiheekseen apostoli Paavali sanat (I kor. 1:23, 21) "Me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen Juutalaisille pahennukseksi ja Grekiläisille hulluudeksi, mutta kutsutuille sekä Juutalaisille että Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi." Hän puhui innokkaasti, puhui pitkältä tekstinsä alkusanain johdosta, tehden selväksi että "tämän maailman viisaus on hulluus Jumalan tykönä, kuten apostoli saman lähetyskirjan 3:n luvun 19 värssyssä sanoo. Maallisesti viisaat, jotka luulevat syviä ja korkeita asioita käsittävänsä, luulottelevat jotakin olevansa, ne ovat tyhmiä Jumalan edessä, sanoi hän, — vaan ne, kuin maailman edessä hullut ovat, vakuuttaa apostoli, on Jumala valinnut, että hän viisaat häpiään saattaisi." Tätä hän teroitti kuulijain mieliin mitä moninkertaisimmasti ja vaihtelevissa lausemuodoissa, tuntikauden kestäneessä puheessaan.
Kun virsi päätteeksi oli veisattu selitti pappi olevan kuulijoilla vapaan sananvallan ja toivoikin hän että heränneet ja etsiväiset sielut kyselisivät häneltä neuvoja ja puhuisivat kokemuksistaan ristin tiellä hänelle. Siitä olisi molemminpuolista hyötyä. Kristityille oli hyvin valaisevaa ja vahvistavaa semmoinen keskustelu.
Kansa lappoi vähitellen ulos tuvasta; ainoastaan vanhempia ihmisiä jäi ja näyttivät muutamat kovin hartailta, muutamat enemmän miettiväisiltä. Edellisten laatuisiin kuului vanha Heta, joka katsoen allapäin virsikirjansa kansiin virkkoi pienellä, hartaalla äänellä: "Niin se on, Jumalan sanassa se on suuri viisaus kätkettynä, niinkuin pastori äsken sanoi. Hohoi. Kyllä sitä ihminen monasti luulee viisaammaksi muita, mutta mitä viisautta meillä on itsestämme! Ei mitään."
"Aivan oikein sanoo emäntä", myönsi pappi. "Luonnollinen ihminen ei ymmärrä niitä kuin Jumalan henget ovat."
Ylli hyvin miettiväisen näköisenä valmistelihe jotain sanomaan. Ryähteli ja suurenteli harmaita vähän vanhuuden raukeutta osottavia silmiään.
"Pastori nyt tietää enemmän kuin meistä kukaan. Kuinka sen asianlaita oikein on? Tuota, tässä puheessa pastori selitti asiaa ihan toisin, minun ymmärtääkseni, kuin siitä kansakoulusta väitellessä. Pastori väitti silloin että ihmisellä pitäisi olla maallista viisautta, mutta nyt sanoi pastori siihen tapaan että maallinen viisaus on turmioksi autuuden asioissa. Ja sehän se pitää olla, niinkuin pastori sitä sanoikin, ihmisen pääpyrintö, autuaaksi tuleminen kuoleman jälkeen."
Pastori ja rouva katsoivat ihmetyksen ällistyksellä Ylli-ukkoon, Hetken perästä pastori sanoi: "Te olette ymmärtänyt selitystäni väärin. Ei oppi korkeakaan ja maallinen viisaus ole vahingoksi autuuden asiassa, kun ei vain ihminen kerskaile ja ylpeile opillaan ja viisaudellaan, vaan nöyrtyy ja rukoilee Jumalalta oikeaa viisautta ja sielun valaistusta."
"Taisin käsittää sitten väärin. Mutta ainakin pastori hyvin tarmokkaasti vakuutti että me saarnaamme ristiinnaulitun Kristuksen itsevanhurskaille juutalaisille pahennukseksi, maailmanviisaille kreekiläisille hulluudeksi, ja sitä laatua minä olen opettajilta elämänikäni kuullut. Semmoinen oppi täytyykin olla oikeaa Jumalan sanan totuutta; ja pahoin pelkään että nykyaikana on villihenget liikkeellä silloin kun kouluja ja viisastumista tahdotaan."
"Ei — mutta teidän olisi pitänyt ottaa huomioonne sekin kun Paavali sanoo: 'kutsutuille sekä Juutalaisille että Grekiläisille saarnaamme me Kristuksen Jumalan voimaksi ja Jumalan viisaudeksi' Ja kutsutuita taas ovat kaikki, jotka kutsumuksen kuulevat. Kaikki ovat samanlaisia Kristuksessa, niin oppineet kuin oppimattomat, niin mies kuin vaimo, niin orja kuin vapaa. Mutta kaikkein tulee pitää itsensä niinkuin ei mitään olisi ja kokonaan uppoutua Kristuksen armon syvyyteen."
"No en minä sitten käsitä, minkätähden sitä niin usein ja kovasti saarnataan että maailmallinen viisaus on hulluus Jumalan edessä. Minä olen yksinkertainen mies, enkä käsitä muuta kuin yksinkertaisen autuuden opin…" Hän katsoi ajattelevasti lattiaan.
"Men nog är han en märkvärdig människa, den där gubben!" (Mutta, kylläpä tuo ukko on merkillinen ihminen!) puhkesi rouva sanomaan pastorille.
"Ja, han är en tänkare, han också", (Niin, hänkin on ajattelija) vastasi pappi, huokasi ja nojautui ajattelevana seinää vasten, kohottaen silmiään, joiden edessä lasisilmät välähtivät.