IKÄVÄ.
Ikävöinnin ikuisuutta, oi,
mikä olla ikuisempi voi?
Lyhyt hetki ilon retki sees,
kuni syttyi, sini sammui koi.
Keväthempi, kesän lempikin
yhä kiehtovan ne kaihon toi.
Toden usko, unen rusko, ah,
pysyväistä nekin vaiteloi.
Kohos toivo, putos voivottain.
Pian talvi elon raunioi.
Ikävöinti ikuisinna soi.
Mikä kaihon meren kammitsoi?