KAIKKISUUDEN KAUKOMAILLE
Päivän
häivän
painuessa vuorten taa,
lunten,
unten
laajeneepi kaukomaa.
Yötä
myötä
yksin lähden hiihtämään
tuolle
puolle
tuskan, riemun vaihesään.
Sinne,
minne
sähköt kiihkojen ei näy,
tähden
nähden
tieni seestekirkas käy.
Kunne
tunne
kuoleman ei tulla voi:
Siellä,
siellä
soinnut kaikkisuuden soi.