VAINAJAN VIRSI.
Mua itkettekö? Aika on nyt laata.
Sain voitonunen riemullisen, syvän.
Niin turvallista tuttunne on maata
kuin parmahilla paimentajan hyvän.
Minä maasta olen tullut ja nyt maaksi tulla pitää,
mutta kuolematon haihdu ei, se haudan yli itää.
Ken kyllin näki kukkia ja kuloa,
ikivalkeuden vartovi hän tuloa
kuin sulho oman hunnutetun suloa.
Käy haudan läpi kaikkeuden häät.
Siis soios, somer; hymnit, hymiskäät!