POIS PÄÄLTÄMME PAINAJAINEN!
Pois, pois, uni tuonelan, oi!
Viel' uusihan huomen kirkkahin loistaa,
joka peikot lyö, unen kaamehet poistaa.
Taas taivas on taivaan-lainen,
taas riemua maakin soi.
Vie ei ole kuolema maan,
elo muotoja vaihtaa vaan.
Niin luontokin hankien alta
yhä nousevi nuoruuttansa,
taas loistaa niin ihanalta
kuin morsian onnessansa.
Kas, jälkeen yöllisen häivän
kuin aurinko armasna koittaa!
Niin mentyä synkeän päivän
sinitaivaan kirkkaus voittaa.