TUULIVIIRI MYRSKYSSÄ.
Tätä myrskyä ja viuhinata, taistelua tuimaa!
On vartenikin vaarassa jo näin.
Olen häilynyt ja heilunut ja päätä yhä huimaa,
jos kunne sitä kääntelisin päin.
Näen vaarojeni varmistuvan: olkikatot lentää!
Kas, tuulimylly vastenpäin käy!
Yhä puiden ryty viereltäni korvihini entää.
Ei kaihojeni kuulijata näy.
Tämä ilmojen on ottelua, korkeata, tummaa.
Ei leikkiä se lasten ole vaan.
Mua ikkunasta itkien he katsovat kuin kummaa.
Mua miksi niin kammonevatkaan!