JÄRJEN TAISTO.
Voi! sairas järki, kuin voimiaan
Taas turhaan se ponnistaapi;
Se lukee luonnolle lakiaan,
Silt' ilmatkin sääntönsä saapi,
Maan radan se tahtoisi muutaltaa,
Ja tähdiltä himmentää loiston,
Vaan—tähdet loistaa, maa vaeltaa,
Ja tappio hintan' on taiston.
Ei aika pysähdy kulussaan,
Ei maailman laitos murru,
Ja henki, vapaa jo luotunaan,
Ei kahleiden alle sorru,
Jos voitettu järkikin julmistuu,
Ja taiston myrsky taas pauhaa,
Niin on tappio sen,—tuo vaan uudistuu;
Kera Luojan ei taisto tuo rauhaa.
Hälläpyörä 30/10 1868.