VIIDES KOHTAUS.
(Silloin juuri avaa palvelija peräoven auki. Puolisot hypähtävät erilleen; rouva hiukan parkaisten.)
Palvelija. Pyydän tuhannesti anteeksi.
Johan. Eihän mitä — mitäpä syytä tässä olisi. (Klaralle.) Sanoinko nyt niinkuin piti?
Palvelija (katsoo vuoroin toiseen ja toiseen.) Tulin ehkä sopimattomaan aikaan?
Johan. Ei suinkaan, ystäväni. (Klaralle.) Enkös ole sukkela? (palvelijalle.) Mitä te sitte tahdotte?
Palvelija. Ei muuta kuin —
Johan (Klaaralle.) Nyt sen kuulet. Ei muuta kuin… (palvelijalle.) Mutta sittehän ei taida olla oikeastaan mitään asiaa.
Palvelija. Sitä vaan että minulle juohtui mieleen, että rouva…
Klara (ylhäisesti.) Mikä rouva?
Palvelija. Rouvan äiti.
Klara (harmistuneesti.) Ei teidän tarvitse välittää kenenkään muiden käskystä kuin minun.
Johan (nykäisee häntä hameesta, kuiskaa.) Klara muista että on puhe äidistäsi! (Palvelijalle.) No niin, mitä aijotte sanoa anopistani?
Palvelija. Niin sitä, että vanha rouva sanoi, että nuoren rouvan ei pitäisi mennä nukkumaan ennenkuin on juonut kupin teetä, sillä siihen on rouva aina kodissaan tottunut. Ja juuri kun jo seisoin riisuutumassa, muistin että olin sen aivan unohtanut ja että rouva oli varoittanut ett'en suinkaan unohtaisi mitään hänen neuvojaan, ja senvuoksi hyppäsin tänne kysymään eikö rouvasta kuitenkin olisi parasta juoda kuppi teetä.
Klara (entisellä tavallaan.) Mutta enkö sanonut teille, ett'en huoli teetä?
Palvelija. Kyllä, mutta minä ajattelin —
Klara (suuttuneena.) Teidän ei tarvitse ensinkään ajatella.
Johan (hiljaa vaimolleen.) Sinä kiihoitut Klara! (palvelijalle, ystävällisesti mutta päättävästi.) Nyt olette varmaan käsittäneet, ett'emme tahdo teitä vaivata teen laittamisella. Ei rouva enkä minäkään tarvitse mitään. Kiitämme teitä huolenpidostanne, ja pyydämme teitä vaan tekemään meille sen palveluksen, että käytte nukkumaan.
Palvelija. Kyllä, jos herra ja rouva vaan ei mitään tahdo…
Klara (lyhyesti.) Me tahdomme että te nyt menette.
Palvelija. Rouvasta siis ehkä on turhaa antaa veden enää kauempaa kiehua…?
Klara (Johanille.) Kuuletko se kiehuu yhä?
Johan (palvelijalle.) Voitte aivan ilman omantunnon vaivoja ottaa sen pois kiehumasta.
Palvelija. Hyvä, rouva siis ehkä antaa minun mennä nukkumaan.
Klara (pilkallisesti.) Kyllä, sangen kernaasti.
Johan. Niin, ja kiitos nyt vaan tästä illasta, pikku ystävä! — Mikä teidän nimenne muuten on, näppärä tyttönen?
Palvelija. Maria minun nimeni oikeastaan on, mutta edellisessä paikassani sanottiin minua Stiinaksi, sillä rouvan nimi oli siellä myöskin Maria, niin että jos herra ja rouva suvaitsee…
Johan. Ei, kutsumme sinua vaan sillä nimellä, joksi olet ristitty… Hyvää yötä Maria.
Palvelija (ovella.) Hyvää yötä herra. Hyvää yötä, rouva.
Klara (kärttyisenä.) Hyvää yötä.
(Palvelija menee.)