I.
Kun tämän kevätpäivän loputtua tuli yö, tuntui taas talvelta, ja he menivät sisään syömään illallistaan räiskyvän takkavalkean ääressä.
Viimeistä yhteistä ateriaansa!… Mutta heillä oli vielä kokonainen yö maata sylitysten ja se ajatus esti heitä surullisiksi tulemasta.
Kun he syötyään lähtivät ulos Pors-Eveniin mennäkseen, heräsi heissä vielä sama keväinen tunne: ilma oli tyyni ja melkein lämmin, ja hämärä ikäänkun vitkasteli pimetessään.
He menivät käymään vanhempiensa luo, jotta Yann saisi sanoa heille jäähyväiset, ja jotta he pääsisivät hyvissä ajoin kotiin makaamaan, sillä he aikoivat kumpikin nousta päivän koitossa.