VI.
Eräänä päivänä häntä kutsuttiin komppaniian virastohuoneesen, jossa hänelle ilmoitettiin, että hän oli määrätty Kiinaan, Formosan laivastoon.
Hän oli jo kauvan aavistanut, että niin oli käyvä, hän oli kuullut niitten, jotka lukivat sanomalehtiä, sanovan, ettei siellä sota näkynyt päättyvän. Samalla hänelle ilmoitettiin, että koska lähtöä piti jouduttaa, ei hän voinut saada lomaa, joka tavallisesti annetaan sotaan lähteville hyvästijättöä varten. Viidessä päivässä piti hänen saada kamssunsa reilaan ja lähteä.
Hänet valtasi outo mielenliikutus, se häntä viehätti, että hän saisi matkustaa kauvaksi tuntemattomiin maihin, sotaan; mutta se myöskin häntä huolestutti, kun piti kaikki jättää, eikä tiennyt, pääsisikö koskaan palaamaan.
Tuhannet seikat pyörivät hänen päässään. Hänen ympärillään kasarmissa meluttiin ja pauhattiin, sillä useille muillekin oli ilmoitettu, että he olivat määrätyt Kiinan laivastoon.
Ja hän kirjoitti heti vanhalle mummo paralleen, heti lyijykynällä, istuen maassa, yksinään, mieli kiihtyneenä, keskellä näitä nuoria miehiä, jotka kuleksivat edestakasin ja melusivat, ja joiden kaikkien, niinkun hänenkin, piti lähteä…