II.
Kun Matti tuli kotipuoleensa, ihmettelivät kaikki, kuinka paljon hän oli vöyristynyt ja miehistynyt tällä yhden vuoden ajalla. Hänellä oli nyt kaksikymmentä ruplaa rahaa taskussa, sillä ei hän ollut kopeekkaakaan kuluttanut vuosipalkastaan. Hän oli nyt rikas mies, sillä eipä montakaan löytynyt kunnassa, jolla olisi ollut niin paljon käteistä rahaa. Moni mies kävi häneltä pyytämässä lainaksi, mutta Matillapa oli omat tuumansa. Hän ei ruvennut mihinkään palvelukseen, osteli tilaan kirjoja ja alkoi niiden avulla kehittää kirjoitustaitoansa ja luvunlaskuaan. Irvihampailta sai hän usein maisterin nimen, mutta semmoisista nimityksistä välitti Matti viisi.
Huolimatta kuitenkaan näistä pyrinnöistään teki Matti minkälaista ruumiillista työtä hyvänsä, kun vaan tllaisuus siihen tarjoontui ja se kävikin kyllä laatuun. Kesäisenä aikana oli Matti ahkerasti työssä, eikä joutanut silloin tieteilemään muulloin kuin pyhäsinä aikoina.
Tällä tavalla aikansa käyttäen kokosi Matti melkoisia varoja ja hänen arvonsa kasvoi ihmisten silmissä päivä päivältä.
Paikkakunnan immet katsoivat häneen hyvällä silmällä ja tuskinpa olisi löytynyt semmoista tyttöä, joka ei olisi lähtenyt matkaan kun Matti olisi vaan kerran vihjannut.
Kuitenkin pysyi Matti vaan kylmänä kaikkia impiä kohtaan, vaikka hän olikin sisarellisella kannalla heidän suhteensa. Oliko kumma, jos niin olikin, sillä olihan hänellä tuolla kaukana oma armahansa, jolle hän oli vannonut ikuista uskollisuutta ja rakkautta.
Kuitenkin oli eräs pienen talon tyttö, jonka suhteen ei Matti voinut olla aivan yhtäkaikkinen. Matti viihtyi hyvin hänen parissaan. Kumminkaan ei hänen mieleensä koskaan vähääkään jolkahtanut, että hän voisi Maijansa tähän vaihtaa.
Ahkeralla kirjevaihdolla piti Matti ja Maija keskenänsä vireillä rakkauttansa. Nämät kirjeet hehkuivat lämpöä ja ikuista uskollisuutta. Voi kuinka Matti tunsi sydämensä lämpiävän, kun hän sai kirjeen omalta sydämensä rakastetulta.
Matin suurimpana huolena näillä ajoilla oli hankkia jotakin pesäpaikkaa, että saisi armaansa tuoda oman kattonsa alle, sillä hän halusi olla omassa tutussa paikkakunnassa, koska vieraat olot eivät häntä ensinkään miellyttäneet. Siinä mielessä hankki hän itselleen oman torpanmaan ja alkoi puuhata siihen asuinhuonetta. Hänellä oli siksi varoja koossa, että voi lunastaa sopuhinnalla tarjolla olevan uuden huoneuksen, jossa oli tupa ja kaksi kamaria. Sen hän puuhasi torppansa maalle ja vuovasi sen yhteen puhkuun vesikaton alle; itse hän teki enimmät työt, ainoastaan vaikeimmissa paikoissa piti hän apua. Syksyllä aikoi muurauttaa ja panna kaikinpuolin asuttavaan kuntoon ja sitten —