KAHDESKYMMENES LUKU
Annada Babu rukoili hartaasti, että Dzhogendran suotaisiin tuoda hyviä uutisia ja että koko väärinymmärrys selviäisi. Dzhogendran ja Akshain astuessa huoneeseen hän loi heihin hermostuneen katseen.
"Taattoseni", aloitti hänen poikansa, "enpä olisi uskonut, että sallitte Rameshin menevän niin pitkälle. Minä en olisi tuonut häntä taloon, jos olisin tämän aavistanut."
Annada Babu: "Olet useasti itse minulle sanonut, kuinka mielelläsi näkisit Rameshin ottavan Hemnalinin vaimoksensa. Jos tahdoit sitä estää, niin miksi — —"
Dzhogendra: "Minä en ole tietenkään koskaan ajatellut sitä estää, mutta — —"
Annada Babu: "Minä en ymmärrä, mitä 'muttaa' siinä voi olla! Asiaan oli joko suostuttava tai oli se ehkäistävä; kolmatta mahdollisuutta ei ole."
Dzhogendra: "Mutta se seikka, että annettiin sen kehittyä niin pitkälle — —"
Nyt keskeytti hänen puheensa Akshai mielevästi muhoillen: "On olemassa asioita, jotka kehittyvät itsestänsä; niitä ei tarvitse ollenkaan edistää. Ne vyöryvät edelleen ja paisuvat, kunnes puhkeavat. Mutta kaatunutta maitoa ei kannata itkeä. Parempi on nyt päättää, mihin toimenpiteisiin on lähinnä ryhdyttävä."
"Oletteko tavanneet Rameshin?" kysyi Annada Babu jännityksissään.
Dzhogendra: "Olemme kyllä. Me tapasimme hänet perheensä keskuudessa ja tutustuimme tosiaankin hänen rouvaansa."
Annada Babu oli kuin ukkosen iskemä. "Tutustuitte hänen rouvaansa?" toisti hän saatuaan puhekykynsä takaisin.
Dzhogendra: "Niin, Rameshin aviopuolisoon."
Annada Babu: "Minä en oikein ymmärrä. Kenen Rameshin puolisoon?"
Dzhogendra: "Meidän Rameshimme! Matkustaessaan taanoin kotiinsa hän matkusti viettämään häitä."
Annada Babu: "Minä luulin hänen isänsä kuoleman tehneen sen tyhjäksi."
Dzhogendra: "Hänen häänsä vietettiin ennen isän kuolemaa."
Annada Babu, kerrassaan ymmällä, pyyhkieli päälakeansa. "Siinä tapauksessa hän ei voi naida meidän Hemiä!" virkkoi hän kotvan kuluttua.
Dzhogendra: "Niin ollen me tahtoisimme huomauttaa —"
Annada Babu: "Huomauttakaa, mitä tahdotte; tosiasiana pysyy, että kaikki häävalmistukset on jo suoritettu. Me olemme kirjoittaneet kaikille vieraillemme, ettei häitä voida viettää tänä sunnuntaina ja että ne on siirretty viikkoa tuonnemmaksi. Nyt te luullakseni arvelette, että meidän on jälleen kirjoitettava kaikille ja ilmoitettava, ettei koko asiasta tulekaan mitään?"
"Meidän ei tarvitse häitä enää siirtää; tarvitsee vain suorittaa eräs muutos, ja kaikki toimenpiteet voivat jäädä täyteen voimaansa", virkkoi Dzhogendra.
"Minkä muutoksen voisittekaan tehdä?" kysyi Annada Babu ihmeissään.
Dzhogendra: "Onhan se sangen ilmeistä. Meidän on asetettava Rameshin sijaan toinen sulhanen ja toimitettava vihkiminen suunnitelman mukaisesti ensi sunnuntaina. Muuten emme voi enää julkisuudessa näyttäytyä." Dzhogendra loi silmäyksen Akshaihin.
Akshain katse oli vaatimattomasti maahan luotuna.
Annada Babu: "Mistä löydätte niin pian uuden sulhasen?"
Dzhogendra: "Siihen nähden teidän ei tarvitse olla huolissanne."
Annada Babu: "Mutta teidän täytyy saada Hem suostumaan."
Dzhogendra: "Hän suostuu varmaan, kun kuulee, miten Ramesh on käyttäytynyt."
Annada Babu: "Hyvä, tehkää mitä tahdotte, mutta vahinko se sittenkin on. Ramesh oli hyvissä varoissa ja lahjakas ja sivistynyt mies. Vielä eilen me sovimme siitä, että hän häiden jälkeen asettuu Etavahiin, ja mitä onkaan senjälkeen tapahtunut!"
Dzhogendra: "Älkää olko enää siitä huolissanne, taatto. Antakaa Rameshin asettua Etavahiin, jos haluaa. Olisi parasta heti kutsua Hem. Ei ole paljon aikaa menetettävänä."
Hän lähti ja palasi hetkisen kuluttua Hemnalini mukanansa. Akshai piiloutui nurkkaan kirjakaapin taakse.
"Istuhan, Hem", sanoi Dzhogendra, "meillä on jotakin sanottavaa sinulle."
Hem otti sanaakaan sanomatta tuolin ja valmistautui kuulusteltavaksi.
"Eikö Rameshin käytös ole sinusta tuntunut mitenkään epäilyttävältä?" aloitti Dzhogendra esittääkseen oman tietonsa mahdollisimman varovaisesti.
Hemnalini vain pudisti päätänsä.
"Hän siirsi häät viikkoa tuonnemmaksi; mikä voi olla se syy, jota hän ei tahtonut meille ilmaista?"
"Jokin syy hänellä varmaan oli?" virkkoi Hemnalini katsettaan kohottamatta.
"Olet aivan oikeassa; jokin syy hänellä varmaan oli, mutta eikö juuri se seikka ole epäilyttävä?"
Hemnalini osoitti päätänsä pudistamalla olevansa toista mieltä.
Tämä sukulaisten sokea usko ärsytti Dzhogendraa. Hän ei yrittänytkään enää asiaa kaunistella, vaan puhkesi häikäilemättä puhumaan: "Muistattehan, kuinka Ramesh matkusti kotiin isänsä seurassa? Me emme kuulleet hänestä mitään pitkiin aikoihin, ja hänen käytöksensä tuntui meistä tietenkin omituiselta. Tiedätte myös, että hän aikaisemmin asui lähimpänä naapurinamme ja kävi meillä pari kertaa päivässä; palattuansa Kalkuttaan hän sitävastoin kaivautui jonnekin peninkulmien päähän eikä käynyt kertaakaan meitä tervehtimässä. Sittenkin te yhä luotitte häneen ja kutsuitte hänet seurustelemaan kuten ennenkin. Niin ei olisi voinut käydä, jos minä olisin ollut kotona."
Hemnalini oli yhä vaiti.
Dzhogendra: "Onko kumpikaan teistä yrittänyt ottaa selkoa hänen merkillisestä käyttäytymisestänsä? Herättikö se teissä vähintäkään uteliaisuutta? Te näytätte luottavan häneen lujasti."
Hemnalini ei virkkanut vieläkään mitään.
Dzhogendra: "Hyvä. Täytyy johtua päättelemään, että te tunnette luontaista vastenmielisyyttä kaikkia epäluuloja kohtaan. Toivottavasti uskotte, mitä nyt teille kerron. Minä menin itse siihen naisopistoon, josta oli taanoin teepöydässä puhe, ja sain kuulla, että Rameshin vaimo on siellä oppilaana ja että Ramesh oli aikonut jättää hänet loma-ajaksi sinne. Pari kolme päivää sitten tuli kuin salama selkeältä taivaalta johtajattaren kirje, josta Ramesh luki, ettei Kamilaa — Rameshin vaimoa — voitu pitää siellä loma-aikana. Koulu loppui tänään, ja koulun omnibus kuljetti Kamilan heidän entiseen asuntoonsa Dardzhiparaan. Minä lähdin itse sinne ja näin perille saapuessani Kamilan kuorimassa ja paloittelemassa omenaa ja Rameshin istumassa lattialla hänen edessään pistellen omenan kappaleita poskeensa. Minä vaadin Rameshilta selitystä, mutta hän ei suostunut meille mitään ilmoittamaan. Jos hän olisi vähänkään yrittänyt kieltää, että Kamila on hänen vaimonsa, olisimme ottaneet hänen sanansa täydestä ja yrittäneet vaimentaa epäilyksiämme, mutta hän ei tahtonut asiaa myöntää enempää kuin kieltääkään. Voitko sinä, Hem, kaiken tämän jälkeen yhä luottaa Rameshiin?"
Dzhogendra odotti vastausta, katse suunnattuna sisaren kasvoihin. Hemnalini oli omituisesti kalvennut, ja hänen kätensä puristivat suonenvedontapaisesti tuolin käsinojaa. Sitten hänen päänsä hervahti alas ja hän vaipui tajuttomana lattiaan.
Annada Babu oli surkean hädän vallassa. Hän kohotti tyttärensä päätä ja painoi sitä rintaansa huudahtaen: "Mikä sinun onkaan, rakkaani, mikä sinun onkaan? Älä usko sanaakaan siitä, mitä he kertovat! Se on kaikki valhetta."
Dzhogendra työnsi isänsä syrjään ja nosti Hemnalinin heti sohvaan. Vesiruukku oli saatavilla, Ja hän pirskoitteli pisaroita sisarensa kasvoille Akshain leyhytellessä uutterasti viuhkaa.
Hemnalini avasi pian silmänsä ja nousi säikähtyneenä. Sitten hän kääntyi isänsä puoleen ja huudahti: "Taatto, taatto, sano Akshai Babulle, että hänen on poistuttava."
Akshai laski vikkelästi viuhkan kädestänsä ja lähti eteiseen.
Annada Babu istuutui sohvaan Hemnalinin viereen ja silitti leppoisasti hänen hiuksiansa ja niskaansa. Hän kykeni ainoastaan huokailemaan ja huudahtelemaan: "Tyttö kultani, tyttö kultani."
Yht'äkkiä tulvahtivat tytön silmät täyteen kyyneliä ja hänen povensa alkoi väkivaltaisesti kohoilla. Hän nojasi päänsä isänsä polveen ja yritti tukahduttaa rajua tuskaansa.
"Älä ole milläsikään, kultaseni", kuului Annada Babu tuskin ymmärrettävästi lausuvan. "Minä tunnen Rameshin hyvin ja tiedän, ettei hän voisi missään tapauksessa meitä pettää. Dzhogen on varmaan erehtynyt."
Dzhogendran kärsivällisyys loppui. "Älä sinä, taatto, pettele siskoa turhilla toivoilla!" huudahti hän. "Jos nyt yrität säästää hänen tunteitansa, niin sitä pahempi hänelle jälkeenpäin. Suo hänelle tilaisuutta harkita asiaa."
Hemnalini kohotti päänsä isänsä polvelta, nousi istumaan ja katsoi Dzhogendraa suoraan silmiin. "Minä sanon sinulle peittelemättä, etten usko, ennenkuin kuulen sen häneltä itseltänsä." Samassa hän nousi horjuen jaloillensa. Annada Babu hypähti säikähtyneenä häntä tukemaan ja varjeli hänet kaatumasta.
Hemnalini tarttui Annada Babun käsivarteen, ja viimeksimainittu talutti hänet hänen, omaan huoneeseensa.
"Jätä minut hetkiseksi yksin, taatto; minä menen sitten nukkumaan", sanoi Hemnalini paneutuessaan pitkäkseen.
"Lähetänkö vanhan hoitajattaresi sinua viuhkomaan?" kysyi isä.
"Ei, kiitoksia, tahtoisin mieluummin olla yksin."
Annada Babu vetäytyi viereiseen huoneeseen. Hänen ajatuksensa palautuivat Hemin äitiin, joka oli kuollut tytön ollessa kolmen vuoden ikäinen. Hänen mieleensä muistui hänen antaumuksensa, kärsivällisyytensä ja koskaan ehtymätön hilpeytensä. Hänen sydäntänsä raateli pelko, miten tulisi käymään tyttären, jolle hän oli kaikkina kuluneina vuosina kokenut korvata äitiä ja joka oli kasvanut vainajan ilmetyksi kuvaksi. Hänen henkensä ei välittänyt erottavasta seinästä, ajatuksissaan hän polvistui tytön viereen ja lausui hänelle: "Rakas tyttäreni, minä rukoilen taivasta raivaamaan kaikki esteet sinun tieltäsi ja suomaan sinulle onnea koko iäksesi. Minä rukoilen saavani ennen äitisi luo lähtemistä nähdä sinut tyytyväisenä ja onnellisena varmassa suojassa sen miehen luona, jota rakastat!" Annada Babu kuivasi kostuneet silmänsä nutunliepeeseen.
Dzhogendra ei ollut millonkaan arvioinut naisen älyä suureksi, ja päivän tapahtumat vahvistivat hänen käsitystänsä. Mitäpä voikaan sukupuolelle, joka ei välittänyt selvimmästäkään todistuksesta? Nainen on aivan valmis kieltämään, että kaksi kertaa kaksi on neljä, jos kysymyksessä on hänen persoonallinen onnensa. Jos ymmärrys sanoo hänelle, että musta on mustaa, ja rakkaus väittää mustan olevan valkoista, niin ymmärrys parka joutuu surkeasti häviölle. Kuinka maailma naisista huolimatta yhä pysyy pystyssä, oli Dzhogendralle arvoitus!
Hän huusi Akshaita.
Akshai tulla nyhji huoneeseen. "Sinä olet kuullut kaikki. Mitä nyt on tehtävä?" kysyi Dzhogendra.
"Miksi sekoitat asiaan minut, poikaseni? Se ei koske minua. Minä olen käyttäytynyt pidättyvästi koko ajan. Ei ollut aivan oikein tehty, että vedit minutkin leikkiin!"
Dzhogendra: "Valituksesi otetaan huomioon myöhemmin. Toistaiseksi en näe muuta neuvoa kuin sen, että taivutamme Rameshin tunnustamaan koko asian Hemnalinille itsellensä."
Akshai: "Oletko mieletön! huuletko, että mies — —?"
Dzhogendra: "Vielä parempi olisi, jos voisimme saada hänet Hemnalinille kirjoittamaan. Se tehtävä sopii sinulle. Mutta työhön on käytävä heti."
Akshai: "Sopiipa katsoa, mitä voin tehdä."