XII
Gunavati tulee.
Gunavati
Minä epäonnistun. Olin toivonut hänen taipuvan, kunhan pysyttelen kylmänä ja jäykkänä. Siinä määrin minä uskoin voimiini, minä turhamainen nainen. Minä osoitin hänelle itsepintaisen kiukkuni ja pysyttelin loitolla hänestä; mutta kaikki oli suotta. Naisen viha on kuin timantin välkettä: se vain loistaa, mutta ei polta. Minä toivoisin sen olevan salaman, joka iskee kuninkaan asumukseen, ravistaa hänet hereille ja pirstoo hänen ylpeytensä.
Druva-poika tulee.
Gunavati
Mihin menet?
Druva
Kuningas on minua kutsunut.
Menee.
Gunavati
Siinä menee kuninkaan sydämen lemmikki. Hän on ryöstänyt syntymättömiltä lapsiltani heidän isänsä rakkauden anastaen esimmäisen sijan kuninkaan sydämessä. Oi Kali Emo, sinun luomakuntasi on rajaton ja täynnä ihmeitä; kunpa vain pelkästä mieleenjohtumasta antaisit syliini pienen pienokaisen kappaleen sykähtelevää elämää tyhjän helmani täytteeksi, niin minä uhraisin sinulle mitä vain haluat. (Nakšatra tulee.) Minkätähden käännyt takaisin, ruhtinas Nakšatra? Minä olen vain nainen, heikko ja aseeton, miksi minua säikyt?
Nakšatra
Älä huoli puhutella minua!
Gunavati
Miksi en sinua puhuttelisi? Mitä se haittaa?
Nakšatra
Minä en halua tulla kuninkaaksi.
Gunavati
Mutta minkätähden olet niin kovin kiihtynyt?
Nakšatra
Eläköön kuningas kauan ja suotakoon minun kuolla sinä, mikä olen, — ruhtinaana.
Gunavati
Kuole niin nopeasti kuin suinkin voit; enhän ole milloinkaan sitä asiaa vastustanut.
Nakšatra
Sano siis minulle, mitä minusta tahdot!
Gunavati
Se varas, joka aikoo ryöstää kruunun, odottaa sinua — raivaa hänet pois tieltä! Ymmärrätkö?
Nakšatra
Ymmärrän, mutta en tiedä, kuka varas on.
Gunavati
Druva-poika. Etkö huomaa, kuinka hän kasvaa kuninkaan sylissä, kunnes kerran saavuttaa kruunun?
Nakšatra
Niin, minä olen usein sitä asiaa ajatellut. Olen nähnyt veljeni leikillään laskevan kruununsa poikasen päähän.
Gunavati
Kruunulla leikkiminen on vaarallista. Ellet raivaa pois leikittelijää, hän leikittelee sinulla.
Nakšatra
Niin, se ei minua tosiaankaan miellytä.
Gunavati
Uhraa hänet Kalille. Etkö ole kuullut, että Emo himoitsee verta?
Nakšatra
Mutta kuulehan, sisareni, se ei ole minun tehtäväni.
Gunavati
Houkkio, luuletko olevasi turvassa, kun Emon jano ei ole viihdytetty?
Hänen täytyy saada verta; pelasta oma henkesi, jos voit!
Nakšatra
Mutta hän vaatiikin kuninkaan verta.
Gunavati
Kuka on sinulle sen kertonut?
Nakšalra
Minä olen kuullut sen eräältä, jolle jumalatar itse ilmestyy unessa.
Gunavati
Niinpä täytyy tuon pojan kuolla kuninkaan edestä. Hänen verensä on veljellesi hänen omaa vertansa tärkeämpi, ja kuningas voidaan pelastaa ainoastaan maksamalla hinta, joka on hänen omaa henkeänsä kalliimpi.
Nakšatra
Minä ymmärrän.
Gunavati
Älä siis hukkaa aikaa! Kiiruhda hänen jälkeensä! Hän ei ole ehtinyt kauas. Mutta muista, että sinun tulee uhrata hänet minun nimessäni!
Nakšatra
Kuningattaren uhrilahjat on käännytetty takaisin Emon temppelin portilta. Pyydä jumalatarta antamaan minulle anteeksi.
Poistuvat.
Džaising tulee.
Džaising
Jumalatar, onko sinusta jäänyt vielä jotakin jäljelle tämän tuhoutumisesi tapahduttua? Jos illan etäisimmässä tähdessä välkkyy ainoakaan säde sinun valoasi, niin vastaa huutooni, olipa äänesi kuinka heikko tahansa. Sano minulle: »Lapseni, tässä minä olen.» — Ei, hän ei ole missään. Hän on olematon. Mutta armahda Džaisingia, sinä suuri harhakuva, ja muutu todeksi häntä varten! Oletko niin auttamattomasti väärä, ettei rakkautenikaan kykene saamaan olemattomuuteesi vähäisintäkään elämän sykettä? Voi minua, houkkiota! Ketä varten olenkaan kumonnut elämäni maljan tyhjentäen sen viimeiseen pisaraan? Tuota mykkää tyhjyyttäkö varten, jossa ei ole totuutta, ei sääliä eikä äidillisyyttä?
Aparna tulee.
Aparna, ne ajavat sinut alinomaa pois temppelistä, mutta sinä palaat kerran toisensa jälkeen, koska olet tosi ja koska totuutta ei käy karkoittaminen. Me säilytämme valhetta temppelissämme ja palvomme sitä; mutta kun sitä etsimme, se ei ole siellä milloinkaan. Älä jätä minua, Aparna! Istuudu minun viereeni! Minkätähden olet murheellinen, rakkaani? Kaipaatko jotakin jumalaa, joka ei ole enää jumala? Mutta tarvitsemmeko me mitään jumalaa tässä pienessä maailmassamme? Olkaamme pelkäämättä jumalattomat ja liittykäämme toisiimme kiinteämmin! Ne himoitsevat vertamme. Senvuoksi ne ovat lähteneet ihanista taivaistaan tänne maan tomuun. Heidän taivaassaan näet ei ole ihmisiä eikä muitakaan olentoja, jotka voivat kärsiä. Ei, tyttöseni, jumalatarta ei ole olemassa.
Aparna
Lähde siis tästä temppelistä minun kerallani.
Džaising
Lähtisinkö tästä temppelistä? Niin, minä lähden. Ah, Aparna, minun täytyy. En voi kumminkaan lähteä, ennenkuin olen maksanut viimeisenkin velkani. — Mutta olkoon. Tulehan lähemmäksi, rakkaani. Kuiskaa korvaani jotakin, mikä tulvahtaa elämääni onnentuntona ja huuhtoo pois itse kuolemankin.
Aparna
Sanat eivät vuoda, kun sydän on tulvillansa.
Džaising
Nojaa siis pääsi rintaani! Salli kahden ikuisuuden, elämän ja kuoleman, ääneti koskettaa toisiaan! Mutta riittäköön. Minun täytyy lähteä.
Aparna
Älä ole säälimätön, Džaising! Etkö tunne, mitä olen kärsinyt?
Džaising
Olenko säälimätön? Sekö on viimeinen sanasi minulle? Säälimätön, niinkuin tuo paaden kappale, jota olen nimittänyt jumalattareksi? Aparna, rakkaani, jos sinä olisit jumalatar, niin tietäisit, millainen tuli palaa sydämessäni. Mutta sinä olet minun jumalattareni. Tahdotko tietää, kuinka sen tiedän?
Aparna
Sano se minulle!
Džaising
Sinä tuot minulle uhrisi joka hetki niinkuin äiti lapsellensa. Jumalan täytyy olla pelkkää uhria, koska hän vuodattaa elämänsä koko luomakuntaan.
Aparna
Tule, Džaising, lähtekäämme tästä temppelistä!
Džaising
Pelasta minut, Aparna, sääli minua ja jätä minut! Minulla on elämässäni yksi ainoa tarkoitusperä. Älä anasta sille kuuluvaa sijaa.
Rientää pois.
Aparna
Minä olen kokenut kärsimyksen toisensa jälkeen. Nyt ovat voimani lopussa. Sydämeni murtuu.
Lähtee.