XIV
Raghupati ja Nakšatra.
Raghupati
Missä säilyttelet poikaa, ruhtinas?
Nakšatra
Hän oli siinä huoneessa, jossa uhriastioita säilytetään. Hän on itkenyt, kunnes nukahti. Luulenpa, etten sitä siedä, kun hän herää.
Raghupati
Džaising oli samanikäinen tullessaan luokseni. Minä muistan hyvin, kuinka hän itki, kunnes nukahti jumalattaren jalkojen eteen — temppelin lampun himmeästi valaistessa hänen itkettyneitä lapsenkasvojaan. Oli samanlainen myrskyinen ilta kuin tänään.
Nakšatra
Älä viivyttele, isä. Tahtoisin saada asian päätökseen hänen vielä nukkuessaan. Hänen itkunsa viiltää sydäntäni kuin veitsi.
Raghupati
Minä annan hänelle unijuomaa, jos hän herää.
Nakšatra
Kuningas huomaa sen piankin, ellet toimi nopeasti. Illalla hän jättää hallituksensa huolet ja lähtee tämän poikasen luo.
Raghupati
Luota paremmin jumalattareen! Uhri on nyt hänen hallussaan eikä pääse karkaamaan.
Nakšatra
Tšandpal on ylen valpas.
Raghupati
Ei valppaampi kuin Emomme.
Nakšatra
Olin näkevinäni varjon huiskahtavan ohi.
Raghupati
Oman pelkosi varjon.
Nakšatra
Eikö kuulu itkua?
Raghupati
Oma sydämesi se vain ääntä pitää. Karista pois arkamielisyytesi, ruhtinas! Juokaamme tämä pyhitetty viini! Viipyessään aikeena mielessämme teko näyttää meistä suurelta ja peloittavalta. Suoritettaessa se surkastuu pieneksi. Höyry ilmenee tummana, sameana pilvenä, mutta sen vedeksi muuttuessa näemme pieniä kirkkaita pisaroita. Se ei merkitse mitään, ruhtinas. Siihen tarvitaan vain vähän aikaa, ei enempää kuin kynttilän sammuttamiseen. Se elämänvalo sammuu leimahtaen, niinkuin salama myrskyisenä heinäkuun yönä, lävistäen ukonvaajallaan ikiajoiksi kuninkaan ylpeyden. Mutta miksi olet vaitelias, ruhtinas?
Nakšatra
Minä ajattelen, ettei pitäisi toimia liian harkitsemattomasti. Siirrä tämä asia huomisiltaan!
Raghupati
Tämän päivän ilta on yhtä hyvä kuin huominen, ehkäpä parempikin.
Nakšatra
Kuule! Askelia!
Raghupati
Minä en kuule mitään.
Nakšatra
Katso — valoa!
Raghupati
Kuningas tulee. Pelkäänpä, että olemme epäröineet liian kauan.
Kuningas tulee seurueineen.
Govinda
Vangitkaa heidät! Onko sinulla jotakin sanottavaa?
Raghupati
Ei mitään.
Govinda
Tunnustatko rikoksesi?
Raghupati
Rikokseni? Niin, rikokseni oli siinä, että heikkoudessani viivytin Emon uhripalvelusta. Rangaistus tulee jumalattarelta. Sinä olet vain hänen välineensä.
Govinda
Minun lakini mukaan tulee sotilaitteni viedä sinut maanpakoon, missä vietät kahdeksan elämäsi vuotta, Raghupati.
Raghupati
Kuningas, minä en ole milloinkaan notkistanut polveani kenenkään kuolevaisen edessä. Minä olen bramaani. Sinun kastisi on minun kastiani alhaisempi. Mutta sittenkin minä pyydän sinulta nöyrästi: anna minulle yhden ainoan päivän aika!
Govinda
Sinä saat sen.
Raghupati (Ivallisesti.)
Sinä olet kuningasten kuningas. Sinun majesteettisi ja armosi ovat mittaamattomat. Minä sitävastoin olen pelkkä matonen, joka piiloutuu maan tomuun.
Poistuu.
Govinda
Tunnusta syyllisyytesi, Nakšatra!
Nakšatra
Minä olen syypää, kuninkaani, enkä uskalla pyytää sinulta anteeksi.
Govinda
Minä tiedän, että sydämesi on hellä ja hyvä. Sano minulle, kuka on sinut kietonut kehnojen neuvojensa verkkoon?
Nakšatra
En tahdo mainita toisten nimiä, kuningas. Syy on minun. Sinä olet antanut jo useasti anteeksi typerälle veljellesi, ja hän pyytää vielä kerran sinulta anteeksi.
Govinda
Nouse, Nakšatra! Laki sitoo tuomaria vielä enemmän kuin vangittua.
Seuralaiset
Herra, muista, että hän on veljesi, ja anna hänelle anteeksi!
Govinda
Minun tulee muistaa, että olen kuningas. Nakšatran tulee lähteä maanpakoon kahdeksaksi vuodeksi, siihen taloon, jonka olemme rakentaneet pyhän virran rannalle, Tripuran rajan tuolle puolen. (Tarttuu Nakšatran käsiin.) Rangaistus ei koske yksin sinua, veljeni; se koskee myöskin minua, vieläpä enemmänkin, koska en voi sitä kanssasi jakaa. Se tyhjyys, joka lähdettyäsi tulee palatsissa vallitsemaan, on joka päivä pistelevä sydäntäni kuin tuhansin neuloin. Olkoot jumalat sinulle suopeammat, kun olet poissa meidän luotamme.
Kaikki poistuvat.