XXX.
KID TUNNUSTAA RAKKAUTENSA.
Illansuussa Cherry Malotte aukaisi ovensa ja näki Bronco Kidin seisovan portailla. Hän astui sisään ja riisui kumitakkinsa. Kun Cherry tunsi vieraansa hyvin, jäi hän tyynesti odottamaan, että tämä esittäisi asiansa. Broncon sairaalloisilla kasvoilla ei ollut väriä ensinkään, hänen silmissään oli omituinen väsynyt ilme, teräviä vakoja oli muodostunut hänen suupieliinsä ja hänen kätensä nytkähtelivät taukoamatta hermostuneesti. Tuntui kuin hän ei olisi nukkunut moneen yöhön ja oli nyt saamaisillaan hermokohtauksen. Cherryn mielestä Kid oli kuin sytytetty miina, jossa tuli hetki hetkeltä läheni ruutipanosta. Mikäli hän osasi päätellä, oli Bronco saanut kestää mitä julminta henkistä kidutusta, kunnes hänen voimansa olivat tyystin nuutuneet ja ruumis pysyi pystyssä vain hänen herpoumattoman, kostonhimoisen henkensä varassa.
Juteltuaan hetken aikaa vähäpätöisistä asioista sanoi Kid rutosti:
"Rakastatko sinä Roy Glenisteriä?"
Hänen äänensä ilmaisi lemmenkateista jännitystä ja hän silmäili tyttöä tarkoin, kun tämä arkailematta ja vilppiä yrittämättä vastasi:
"Rakastan, Kid, ja rakastan aina. Hän on ainoa rehellinen mies, jonka olen tavannut, enkä minä häpeä tunteitani."
Pitkän rupeaman Kid katseli häntä ja alkoi sitten kiireesti puhua suomatta toiselle tilaisuutta keskeyttää.
"Minun olisi pitänyt jo aikaa sitten sanoa sanottavani, mutta olen aina lykännyt sen tuonnemmaksi, koska en ole mikään juorukello. Se ei sovellu ammattiini. Mutta tämä on ainoa keino, ja minä haluan saada välimme selviksi. Minä olen rakastanut sinua Dawsonin ajoilta saakka, en sellaisin tuntein, jommoisia voisit odottaa minunlaiseltani oliolta, vaan sellaisin, jommoisia nainen toivoo. En ole milloinkaan lyönyt korttejani pöytään, sillä mitäpä se olisi pyhittänyt? Tuo toinen oli aina tiellä. Olisin voinut hylätä faaraopelin jo vuosia sitten, mutta en halunnut lähteä maasta niin kauan kuin sinä olit täällä. Täällä ylämaassa minä olen vain peluri enkä pysty mihinkään muuhun. Minä olin päättänyt antaa sinun saada pitää hänet kaikessa rauhassa, kunnes pari kuukautta sitten tapahtui jotakin, enkä minä jaksa enää pelin antaa jatkua pitemmälle. Minun täytyy nitistää hänet. Se ei tapahdu sinun takiasi — ei, vaan eräitten asioitten vuoksi, joista en voi puhua sinulle, asioitten, jotka ovat minusta tehneet pedon, jotka ovat saaneet minut kulkemaan kujilla ja väijymään veräjillä rosvon lailla. Se on valanut minuun murha-aikeita. Olen yrittänyt surmata hänet. Yritin eilen illalla tässä huoneessakin — mutta — mutta minä olin kunnon mies kerran — ennenkuin kortit minut turmelivat. Hän on nyt kuitenkin saanut vastaukseni ja hän on valmis — joten toinen meistä on nähnyt viimeisen hetkensä, kun toisemme kerran tapaamme. Minusta tuntui, että minun piti sanoa tämän sinulle, ennenkuin pistän hänet kuoliaaksi tai hän minut."
"Sinä puhut kuin mieletön, Kid", virkkoi Cherry, "etkä sinä saa kääntyä häntä vastaan juuri nyt. Hänellä on muutenkin paljon huolia. En ole milloinkaan tiennyt, että välitit minusta. Onpa tämä sotkuinen vyyhti! Sinä rakastat minua, minä häntä, hän tuota tyttöä, ja tyttö roistoa. Eikö tämä ole jo kyllin surullinen tarina sinun tehdä se sitäkin murheellisemmaksi? Tulet sitäpaitsi sopimattomaan aikaan, sillä minä olen melkein mielettömästi peloissani. Tänään on ilmassa jotakin hirveää…"
"Minun täytyy tappaa hänet", mutisi Kid itsepäisesti, ja vaikka tyttö kuinka pyysi ja rukoili, ei hän saanut hänestä muuta irti kuin nuo sanat, kunnes Cherry kiivaasti sanoi:
"Sinä sanot rakastavasi minua. Hyvä — osoita sitä myöskin. Minä tiedän mihin sinä pystyt ja mitä taistelu hänelle sinun kanssasi merkitsee, varsinkin tällä haavaa. Jätä hänet rauhaan; ja minä tulen, vaimoksesi."
Bronco Kid nousi hitaasti.
"Sinähän rakastat häntä, etkö sanonut niin?" Tyttö taivutti päätänsä, ja Bronco hätkähti tuskallisesti, mutta jatkoi sitten: "Minä en halua sinua vaimokseni sellaisin edellytyksin. Sitä en tarkoittanut."
Cherry naurahti katkerasti.
"Ah, minä käsitän, tietysti et. On hullua minun odottaakaan sinunlaiseltasi mieheltä sellaista. Ymmärrän hyvin mitä tarkoitat, mutta minun tarjoukseni on silti pätevä, jos sitä varten tänne tulit, toivon voivani luopua entisestä elämästäni, tulla hyväksi, lähteä täältä aloittaa alusta ja pelata suoraa peliä. Mutta minä huomaan, ettei se kannata. Minä maksan. Minä tiedän, kuinka taipumaton sinä olet, ja hinta on kyllin alhainen. Saat minut — ja — avioliitosta en enää puhu. Jään siksi mikä olen, hänen takiansa."
"Vaiti!" karjaisi Kid. "Sinä erehdyt. Minä en ole sen lajin miehiä." Hänen äänensä sortui ja hänen hentoa ruumistaan puistatti. "Oi, Cherry, minä rakastan sinua niin kuin mies rakastaa naista. Se on toinen niistä kahdesta hyvästä ominaisuudesta, jotka minulla vielä on, ja minä haluan viedä sinut täältä paikkaan, jossa molemmat voimme unohtaa entisyyden ja, kuten sanot, aloittaa alusta."
"Sinä siis naisit minut?"
"Tunnin perästä ja uhraisin sydänvereni sen takia, mutta minä en voi antaa tämän asian jäädä sikseen, en edes, vaikka sinun kallis henkesi riippuisi siitä. Minun täytyy tappaa hänet."
Cherry lähestyi häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja vetosi häneen jokaisella hermosäikeellään, mutta Kid ei kuunnellut häntä, vaikka paksuja hikikarpaloita tihkuikin hänen otsaltaan.
Tyttö rukoili:
"Kaikki ovat häntä vastaan, Kid. Hän taistelee hedelmätöntä taistelua. Hän pani kaiken mitä omisti tuon tytön jalkoihin, ja minä aion tehdä saman sinulle."
Kid murisi raivoissaan:
"Hän sai palkkansa. Hän otti kaiken mitä tytöllä oli…"
"Älä ole typerä. Luulen käsittäväni nyt kaiken. Sinä olet peluri, mutta sinulla ei ole oikeutta puhua tuolla tavalla hyvästä naisesta, ei edes niin huonolle kuin minä olen."
Broncon mustissa silmissä näkyi vähitellen syttyvän odottava kimmellys, ja Cherry tunsi hänen hieman värisevän. Hän yritti puhua, mutta vaikeni jälleen, kostutti huuliaan ja valikoi sitten huolellisesti sanansa:
"Tarkoitatko — ettei Glenister — että hän on — yhä kunniallinen tyttö?"
"Täysin."
Kid istahti väsyneenä tuolille ja painoi kasvot käsiinsä.
"Sanon sinulle lisäksi, että hän on enemmänkin. Hän on hyvä ja jalo. En tiedä miksi sen sanon, mutta sitä juuri ajattelin, kun sinä tulit ja minä olin vallan suunniltani. Mutta hän on tänä iltana — niin, tällä hetkellä suuressa vaarassa. En uskalla edes ajatella, mitä on voinut tapahtua, sillä hän on vaarantanut kaikkensa hyvittääkseen sen pahan, jonka hän on aiheuttanut Roylle ja tämän ystäville."
"Kuinka niin?"
"Hän on ratsastanut 'Kultaiseen rekeen' yksinään Struven kanssa."
"Struven!" kiljahti Kid ja syöksähti pystyyn. "Yksin Struven kanssa ja tällaisena yönä!" Hän ravisteli Cherryä rajusti ja tiukkasi:
"Minkä vuoksi? Sano sukkelaan?"
Cherry kertoi lyhyesti niistä vaikuttimista, jotka olivat saaneet Helenen ryhtymään tähän äärimmäiseen keinoon; Kidin kasvonpiirteet muuttuivat hetki hetkeltä yhä hirveämmiksi.
"Oi, Kid, oli väärin, että laskin hänet menemään. Miksi sen tein? Minä pelkään pahinta."
"Majatalo 'Kultainen reki' on Struven ja sen isäntä on roisto." Bronco vilkaisi kelloa, silmät verestävinä ja kiillottomina, kuin rääkätyn eläimen. "Kello on nyt kahdeksan — viisitoista kilometriä — kaksi tuntia. Liian myöhäistä!"
"Mikä sinun on?" kysyi Cherry kummissaan toisen omituisesta käyttäytymisestä. "Sanoit äsken, että rakastat minua ja nyt…"
Kid kääntyi vaivalloisesti häneen päin.
"Hän on minun sisareni."
"Sinun sisaresi! Ah, olen — olen iloinen! — mutta elä nyt seiso siinä kuin mikäkin puupökkelö, kyllä sinulla nyt on riittävästi työtä. Herää! Etkö kuule? Hän on vaarassa."
Hänen sanansa herättivät Kidin turtumuksesta, niin että hän kykeni jälleen jotakin ajattelemaan. — "Pane takki yllesi. Riennä! Saat minun ponini."
Cherry tempaisi hänen takkinsa tuolilta ja ojensi sen hänelle. Veri alkoi jälleen kiertää hänen suonissaan. He ryntäsivät nyt yhdessä myrskyyn, kuten Roy ja Cherry edellisenä iltana, ja Kidin sovitellessa satulaa virkkoi tyttö:
"Nyt minä käsitän kaiken. Olen kuullut juoruttavan hänestä ja Glenisteristä, mutta ei se ole totta. Minä olen valehdellut ja juonitellut, mutta se on nyt ohi. Arvaan, että minussakin on jotakin hyvää, kun kaikki seikat ottaa huomioon."
Kid istui jo satulassa ja virkkoi:
"Eikä vain vähän olekaan, Cherry, ja sinä olet minun heimoani."
Tyttö hymyili hänelle.
"Tuo oli kaksimielinen ylistys, Kid. Minulla ei ole halua kuulua sinun heimoosi. Minä tahdon olla samanlainen kuin hänkin — sinun sisaresi."