KYMMENES KOHTAUS
AKSEL. No, ei hätää, kyllä hän mielensä malttaa, kun hetken saa yksinään olla. (Kävelee edestakaisin lattialla) Vai niin, vai niin, neitiseni, vai olette te sitä lajia! Vai kurkistelette te minun kirjoituksiani, luette minun kirjeeni, ettekä ollenkaan epäile pannessanne vaimolleni kokoon tuommoisia hulluja juttuja parin viattoman rivin nojalla! Minun hyväluontoiselle Berthalleni, joka minulle ennen aina osoitti täydellistä luottamusta! Tämä tosiaan jo menee liian pitkälle. Rankaisematta en voi häntä päästää asiasta; nyt on jo kärsivällisyyteni lopussa.