NELJÄSTOISTA KOHTAUS
Bertha. Aksel. Amalia.
BERTHA. Mutta sanoppas Amalia, kuinka taivaan nimessä olet saanut kokoon tämmöisen jutun? Oletko ihan hullu?
AMALIA. Minä en ole hullu — minä en ole saanut kokoon, en niin mitään, sen tiedät aivan hyvin, vaikka olet olevinasi niin viaton — ja minä käsitän kyllä, että olette samassa liitossa. Niin, niin, te olette molemmat juuri yhtä hyviä, yhtä hyviä! Mutta sen vannon: en ikänäni enää teidän huoneisiinne astu. Hyvästi, mokoma — mokoma — herskaappi —!
(Kiiruhtaa pois).
BERTHA. Mutta Aksel, selitä nyt vihdoinkin, mitä tämä kometia oikeastaan merkitsee?
AKSEL. Se merkitsee, että nyt kadotimme Amalia ystävämme.
(Esirippu lankeaa).