KOLMASTOISTA KOHTAUS
Edelliset. Amalia. Miina-, Stiina- ja Fiina-tädit.
(Viime mainittu ontuva ja keppi kädessä).
AMALIA (pistää päänsä peräovesta): Saako tulla sisään?
BERTHA. Amalia! (Irtautuu Akselista) Tule vaan!
AMALIA (ulospäin): Astukaatte sisään, astukaatte sisään vaan — — Hän on vielä hengissä; he ottavat par'aikaa viimeisiä jäähyvästiänsä —
BERTHA. Viimeisiä jäähyvästiänsä! Mitä tämä on?
(Tädit astuvat sisään).
AMALIA. Tätien ei tarvitse pelätä. Ehkä hänet vielä voi pelastaa.
MIINA-TÄTI. Bertha-raukkaseni! Mitä täällä on tapahtunut? Amalia kertoi juuri meille sen hirmuisen uutisen.
STIINA-TÄTI. Kuka olisi uskonut! Meidän hauska ja iloinen Aksel herra!
Semmoinen onneton loppu!
MIINA-TÄTI. Mutta ehk'ei ole vielä kaikki toivo hukassa. Jos antaisimme hänelle maitoa … se auttaa tavallisesti tämmöisissä tapauksissa.
STIINA-TÄTI. Ei, oksennuspulveri on parempaa, oksennuspulveri on paljon parempaa.
FIINA-TÄTI (liikkaa lähemmäksi): Tahi risiiniöljyä.
BERTHA. Mutta, hyvät naiset, minä olen niinkuin puusta pudonnut! Mitä tarkoitatte tuolla hirmuisella uutisellanne, maidoillanne ja rohdoillanne? Tämä varmaankin on joku erehdys!
AKSEL (hyvin viattomasti): Niin, arvokkaat naiset, mitä merkitsee tämä oikeastaan?
AMALIA. Mitä! Ettekö ole ottanut myrkkyä?
AKSEL. Myrkkyä? Minä?
BERTHA. Myrkkyä? Mitä hän puhuu?
AMALIA. Mutta olenhan sen itse teille sekoittanut!
AKSEL. Mitä helkkarissa? Oletteko te sekoittanut minulle myrkkyä?
Kuinka olen loukannut teitä, koska tahdotte minut tappaa?
AMALIA. Mutta pakoitittehan te minut sitä tekemään. Sanoittehan kortinlyönnissä viime yönä hävinneenne koko omaisuutenne ja että senvuoksi tahdoitte kuolla. Ettekö muista?
AKSEL (pudistaa päätään): Mahdotonta! Olette uneksinut.
AMALIA. Vai uneksinut! Ettekö häpeä! Näinhän minä omilla silmilläni, kuinka te nielasitte myrkyn ja kaaduitte takaperin tuolille ja —
AKSEL. Ja kuolin. Kummallista! Ja kuitenkin olen vielä elossa. Tai epäilettekö, niin koettakaa suontani. Olkaa hyvä, neitiseni! Olkaatte hyvät, kunnioitettavat naiset!
(Tädit väistyvät hämmästyneinä).
MIINA-TÄTI. Taivaan herra, mitä tämä merkitsee?
STIINA-TÄTI. Ihka elävä! Ei merkkiäkään myrkytyksestä?
MIINA-TÄTI. Aivan raitis ja terve! Amalia, onneton olento, mitä olet nyt saanut toimeen!
FIINA-TÄTI. Narrata minua vaivaisella jalallani!
AMALIA. Mutta minä vakuutan — minä — Antakaa minun selittää.
MIINA-TÄTI. Pois täältä, pois! No, kaikkea sitä pitää kokeakin! Jumalani, nyt joudumme koko kaupungin pilkaksi! Hyvästi, meidän täytyy lähteä. Emme tahdo häiritä — hyvästi, hyvästi!
STIINA-TÄTI. Niin, niin, meidän täytyy lähteä! Antakaa anteeksi, jos — hyvästi, hyvästi!
FIINA-TÄTI. Hyvästi, hyvästi! No, tämäkö nyt maksoi vaivan. (Tädit tunkeilevat ovessa päästäksensä nopeasti ulos) Ai, ai, jalkani, jalkani!