KAHDESTOISTA KOHTAUS
Aksel. Bertha. (Sitten) Palvelustyttö.
BERTHA. Eikö Amalia ole täällä? Luulin kuulleeni hänen äänensä —?
AKSEL. Ha, ha, ha, kyllä hän täällä oli, mutta tällä kertaa katosi hän tavallista kiireemmin, ha, ha, ha!
BERTHA. Mitä sinä naurat? Näytät olevan erinomaisen hyvällä tuulella tänään.
AKSEL. Eikös minun pitäisi olla sitten — oman vaimoni syntymäpäivänä?
BERTHA. Jota sinä niin kauniisti olet viettänyt!
AKSEL. Oletko todellakin vielä vihoissasi?
BERTHA. Vihoissani en ole, mutta tietysti se minua pahoittaa, ettet enää täydellisesti luota minuun, vallankin kun tämän tulin huomaamaan syntymäpäivänäni; tämä päivä, joka aina ennen on minulle ollut niin iloinen ja onnellinen.
AKSEL. Ei, nyt olet sinä aivan lumottu. Täytyy siis auttaa sinua tielle. — Kuuleppas nyt, eikö tavallisesti aina löydy jonkinlaisia pieniä salaisuuksia näin syntymä- ja nimipäivinä? Onko tämä seikka jotakin uutta sinulle, häh?
BERTHA. Mitä! Mitä sinä sanot, Aksel?
AKSEL. Olisiko niin kummallista, jos miehesi olisi valmistanut sinulle pienen surpriisin kunniapäivänäsi? Päivä ei ole loppunut vielä, tiedän mä.
BERTHA. Mitä kuulen minä! Sitähän en ollenkaan ole tullut ajatelleeksikaan!
AKSEL. Ja olisiko aivan mahdotonta, että tuo hirmuinen kirje nyt saattaisi riippua jonkinlaisessa yhteydessä juuri tämän surpriisin kanssa, vai mitä?
BERTHA. Jumalani, kuinka yksinkertainen olen ollutkin! Mutta kuinka on mahdollista, etten ennen ole tätä aavistanut? Kuinka olen voinut olla niin sokea?
AKSEL. Sen sanon sinulle: minulta ei puutu luottamusta sinuun, vaan päinvastoin.
BERTHA. Mutta Aksel, ajatteleppas toki! Pitkällinen poissaolosi illalla — salainen käytöksesi — tuo kirje — kaikki yhteensä! Rakas Aksel, voitko minulle anteeksi antaa?
(Halailee Akselia).
AKSEL. Sydämmeni pohjasta, Berthaseni — varsinkin kun kaikki on Amalian syy. — Mutta nyt kai olet varmaankin erittäin utelias saamaan tietää, mikä tämä kummallinen salaisuus mahtanee olla, eikö niin?
BERTHA. En ensinkään. Minä vaan olen niin sanomattomasti iloinen, ettei tuossa korttivelassa ollutkaan perää. Kuinka saatoinkaan noin epäillä sinua?
AKSEL. Hyvä, mutta saadakseni kaikki yht'aikaa selville, tahdon nyt kumminkin selittää sinulle koko asian. Niinkuin muistat, olet sinä jo kauan aikaa halunnut — —
(Palvelustyttö tulee sisään tuoden kirjeen).
AKSEL. Vai niin. Nyt pääsenkin kaikista selityksistä, näen mä. Maiju,
Anna kirje rouvalle!
(Tyttö tekee niin ja menee).
BERTHA (katselee päällekirjoitusta): Tämähän on sinulle —
AKSEL. Mutta se koskee sinua.
BERTHA. En voi kylliksi ihmetellä! (Avaa kirjeen ja lukee) »Veli Aksel! Kiitos checkistä kolmelletuhannelle markalle, jonka kautta olet suorittanut minulle huvilan hinnan. Huvilan saat, välipuheemme mukaan, ottaa haltuusi tänään jälkeen puolenpäivän, ja toivon tämän kauniin syntymäpäivälahjan suuresti ilahuttavan vaimoasi. Ystävällisesti August Hansen.» (Pudottaa kirjeen lattialle) Aksel, kuinka voin kylliksi kiittää sinua! Rakkain toivoni — niin odottamatonta — niin ansaitsematonta! Voinko koskaan palkita hyvyyttäsi ja rakkauttasi, armas, oma Akselini!
(Halaa häntä liikutettuna).
AKSEL (nauraen): So, so! Pidä hyvänäsi, pidä hyvänäsi! Lupaa vaan, ettet koskaan enää kuuntele akkojen juoruja!
BERTHA. En koskaan, koskaan; siitä voit olla vakuutettu!