NELJÄS KOHTAUS
MIILI. HAMARI.
MIILI (avonaisesti ja sydämmellisesti). Terve tuloa, Niilo!
HAMARI (eloisasti, tarttuen hänen käteensä). Niin, täällä minä nyt olen ja kuinka kuuluu nyt minun tuomioni?
MIILI. Elä nyt noin puhu —
HAMARI. Niin niin, tässä minä nyt seison kuin koulupoika. Hyväksytäänkö vai tuleeko reput?
MIILI. Elä katso minua noilla silmillä, kyllähän sinä tiedät — —
HAMARI. Minä en tiedä mitään — päinvastoin juuri tahtoisin tietää.
MIILI. Tiedäthän sinä että minä aina olen pitänyt sinusta — että vielä pidän sinusta niin paljon — —
HAMARI. Sitä löytyy niin monenlaista semmoista pitämistä, mutta tässä nyt vaan on kysymys eräästä erikoislajista. Ja se kutsutaan rakkaudeksi.
MIILI (tuskallisesti). Niilo — —!
HAMARI. Onko tämä sitä lajia?
MIILI. Rakastanhan minä sinua mutta — —
HAMARI. Mutta?
MIILI. Se tuntuu niin vaikealta minulle siitä puhua. Istutaan tänne niin koetan sitä selittää.
HAMARI (istuutuu hänen viereensä). Minä kuuntelen.
MIILI. Katsos — se koskee Berthaa.
HAMARI (säpsähtää). Bertha! Mitä tämä häntä liikuttaa.
MIILI (pieni paussi). Hän on minun oma sisareni.
HAMARI. No, mitäs sitten?
MIILI (kuin edellä). Hän elää vielä.
HAMARI. Niin, kyllä minun tietääkseni.
MIILI (kuin yllä). Sinä olet kerran vannonut rakastaa häntä myötä- ja vastoinkäymisessä, eikö niin?
HAMARI. Kyllä. Mutta nythän me olemme laillisessa erossa.
MIILI. Vaikka. Mutta minusta tuntuu kuin te vieläkin olisitte naimisissa, kun hän vaan olisi pitemmällä matkalla ja että te vielä yhtyisitte kerran.
HAMARI. Sehän ei koskaan tule tapahtumaan, ei hänen eikä minun puolesta, senhän sinäkin kyllä tiedät.
MIILI. Vaikka ei tulisikaan, niin hän on tuolla ulkona maailmassa kumminkin. Ja jos — —
HAMARI. Ja jos?
MIILI. Niin, jos minä tulisin sinun luoksesi, sinun vaimoksesi, niin tuntuisi aina kun olisin Berthan kodissa ja että hän milloinka tahansa voisi tulla ja heittää minut ulos kuin minkähän — minkähän vieraan ihmisen.
HAMARI. Mutta Miili, rakas Miili, kuinka sinä voit noin puhua! Sehän on hullutusta!
MIILI. Saattaa olla. Mutta minusta se vaan niin tuntuu.
HAMARI. Ja tämä tunne, onko se sinussa niin voimakas että se estää sinua tulemasta vaimokseni?
MIILI. En tiedä — —
HAMARI. En tahdo sinua vaivata, mutta etkö sinä taistelemalla tuota tunnetta vastaan luule voivasi sitä voittaa.
MIILI. En tiedä — en voi sanoa —
HAMARI. Toisen tähden — minun tähteni esimerkiksi, Miili.
MIILI. Niin sinun tähtesi.
HAMARI. Niin no, enhän minä sitä voi vaatia, mutta sanotaanhan sitä että rakkaudelle on kaikki helppoa. — Niin, nyt vasta oikein huomaan kuinka onneton avioliittoni oli kun se eronkin jälkeen voi vaikuttaa näin tuhoavasti elämääni! — Mutta mitä tästä enää on puhumista. Reput tuli ja sillä kuitti.
MIILI. Ei ei, elä sitä siltä kannalta ota. Kuule nyt vielä kun selitän — — —