TOINEN KOHTAUS.
VILANDER, SENAATTORI, KAMARINEUVOS, TUKKUKAUPPIAS,
LUNDSTRÖM, HENTUNEN ja kaksi herraa.
LUNDSTRÖM. Niinkuin sanottu, se oli ystävämme Kalle Petter eikä hänellä ollut muuta päällään kuin yhtä ainoata vaatekappaletta, tuota ihan välttämätöntä, jonka jo kätkyessä ollessamme oma mammamme puki päällemme. Hahaha!
(Kaikki nauravat.)
SENAATTORI. Ei ole paha juttu!
KAMARINEUVOS. Mainiota!
KAUPPIAS. Saakelin hyvä!
VILANDER. Niin, eikö totta, siinä olisi oivallinen pala pilalehdelle ja skandaalikröönikalle, hahaha! (Kysyy hiljaa jotain Hentuselta.) Jahah, hyvä. — Veli senaattori ja muut herrat, wistipöytä odottaa meitä, (viittaa vasemmalle). Ehkä siis astumme sisään ja otamme pienen robbertin. Olkaa hyvä! (Nuorille herroille.) Herrat ottavat tietysti osaa, eikö niin?
MOLEMMAT HERRAT (kumartavat yht'aikaa kuin komennosta). Kyllä.
(Kaikki nousevat.)
LUNDSTRÖM. Minä en pelaa, tulen vaan katsomaan päälle.
VILANDER. Veli senaattori on niin hyvä!
SENAATTORI. Ei, isäntä näyttää tien. Mene edeltäpäin veli Vigilander — anteeksi Vilander.
VILANDER. Hehehe! Ei mitään, ei mitään.
(Vasemmalle.)
SENAATTORI (seuraa; muut vasta sitten kuin hän ei enää ole näkyvissä).
HENTUNEN (menee tarjottimineen perälle. — Näyttämö on muutamia silmänräpäyksiä tyhjänä. Musiikki loppuu sointuvilla juoksutuksilla. Peräoven kautta näkyy liikkeellä olevia herroja ja naisia, heidän joukossa KÄKI ja MIILI, jotka verkalleen tulevat esille.)