KOLMAS KOHTAUS.
Lind, Kaski.
KASKI (kynttilä kädessä, avaa oven). Tulkaa vaan pois tänne sisään!
LIND (päällystakki päällä, taskut täynnä riitakirjoja). Vaan vielä kerran sanon teille, että minä olen rusthollari Lind Janakkalasta.
KASKI (kuivakiskoisesti). Saattaa olla!
LIND. Minä tulin tänä päivänä kaupunkiin valvomaan erästä riita-asiaani.
KASKI. Saattaa olla!
LIND. Mutta milläs oikeudella minut voidaan panna kiinni?
KASKI. No, sen tekevät teidän omaksi hyväksenne. Kukaties olisi teidät varastettu.
LIND. Ei tässä sukkeluuksianne tarvita — minä kysyn, miksi minut pannaan kiinni?
KASKI. Oikeutta myöten se ei koske minuun, vaan saatan sen kumminkin sanoa teille. Te kuljeksitte öisellä ajalla katuja pitkin, ette ole kaupungin asukas, ettekä tienneet, missä asutte. —
LIND. Paha henki, minä olen äkkinäinen kaupungissa enkä löytänyt sitä katua, jolla asun!
KASKI. Saattaa olla!
LIND. Ja majataloni nimi on unohtunut mielestäni.
KASKI. Saattaa olla!
LIND. Semmoinen vahinko saattaa tapahtua kelle hyvänsä. Vaan ei semmoisesta syystä ihmisiä vielä kiinni panna.
KASKI. Yövarkaudet enenevät päivä päivältä. Yövartijoilla on kova käsky ottaa kiinni kaikki, jotka vähänkään näyttävät epäluulonalaisilta. Ja epäluulonalaiselta te näytätte, sitä ette voine kieltää?
LIND (polkee jalkaa). Tämä on helvetin komento teidän kaupungissanne!
KASKI (aivan tyynesti). Se on oikein, kirotkaa nyt vähän, että sydämmenne tyhjenee, se tekee aina ihmisen levollisemmaksi. Hyvää yötä myös! (Aikoo lähteä pois).
LIND. Älkää vielä menkö! Oikeinko todella minun nyt pitää jäädä tähän?
KASKI (kummastuen). Vieläkö sitä epäilette? Meidän aika on niin uskomatoin! Näettekö, yövartija on ottanut teidät kiinni, patrulli on tuonut teidät tänne, ja minä panen teidät lukon taakse, jokainen täyttää näin velvollisuutensa; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa!
LIND. No, koska hänestä muutoin ei päässe! (Heittää lakkinsa ja päällysvaatteensa vasemmanpuoliselle vuoteelle). Koskas minut sitte lasketaan irti?
KASKI. Sitä en minä tiedä.
LIND. Mitä, saatana?
KASKI. Jos te rusthollari Lind olette, ja sen herra polisisihtierille voitte todistaa —
LIND (keskeyttäen). Eihän hän tarvitse muuta kuin katsoa papereihini —
KASKI. — niin pääsette jo huomenna ulos. Vaan jos rosvo olette, niin tulette kämnerin-oikeuden eteen, sitten läänin vankihuoneesen, sitten taas oikeuden eteen ja viimmein Viaporiin; hyvästi järjestetyssä valtakunnassa tarttuu kaikki toinen toiseensa kauniisti kiinni, niinkuin hampaat myllyn rattaassa.
LIND. Juokse nyt hiiden-kattilaan, olenko minä rosvon näköinen?
KASKI. Miksikä ei; kunniallisten ihmisten ja rosvojen välillä ulkonäössä ei ole mitään eroitusta. Jos rosvot heti tunnettaisiin ulkonäöstänsä, niin eipä oikeuksilla sitten olisikaan paljo työtä.
LIND. No, loppuneehan tuo yökin kerran! (Heittäytyy vasemmanpuoleiselle tilalle). Lempo, kun on kova!
KASKI. Kyllä sillä toimeen tulee, on niitä kovempiakin! Vaan kuin hyvän oman-tuntonne panette aluiseksenne, niin nukutte pian.
LIND. Mutta onhan tuossa toinenkin makuusija! Enkö minä siis tule yksin olemaan tässä?
KASKI. Kukapa sen tietää: jos vielä toisenkin tän' yönä ottavat kiinni, niin tulee sekin pantavaksi tänne. Hyvää yötä! (On lähtemässä).
LIND. No pimeässäkös minun pitää täällä kököttää?
KASKI. Se on tietty. Kello yhdeksän jälkeen ei vankihuoneessa saa olla valkeata!
LIND. Vaan jos maksaisin?
KASKI. Hm — se on toista — tosin ei se ole aivan oikein — vaan pitäähän lähimmäistänsä sen verran auttaa!
LIND. Niin muodoin saan rahallani —?
KASKI. — rahalla saa kaikkea maailmassa.
LIND. No, niin pitää minunkin saaman! Hekkää, ystäväiseni, tuossa on rahaa, hankkikaa minulle putelli viiniä ja iltainen, ja jättäkää tämä kynttilä tänne!
KASKI (panee kynttilän vasemmanpuoleiselle pöydälle). Hyvä, herra Lind, te saatte heti, mitä tahdotte. (Pois).