NELJÄS KOHTAUS.
LIND (yksinänsä, vetää paperit taskuistansa, panee ne päänalaiseksi tilallensa, niiden päälle takkinsa, jonka riisuu päältänsä, lakkinsa panee päähänsä ja vetää sen korvillensa. Sitten rupeaa pitkällensä vuoteelle ja peittäytyy päällysnutullansa. Kaikki tämä tapahtuu seuraavan puheen kuluessa).
Hiiden seikka! Sekö paha henki minun teaatteriin vei! Mutta kuinka voivat teaateriherratkin pitää näytelmää, joka kestää kello seitsemästä kello yhteentoista, ja josta rehellinen ihminen ei ymmärrä sanaakaan. Ja kuinka voivat laskea teaaterin niin täyteen ihmisiä, ett'ei kukaan pääse sieltä pois? Ja tässä paholaisen kaupungissa ovat kaikki kadut aivan yhdennäköisiä — minun olisi taitanut pitää kääntyä vasempaan käteen, silloin kuin käännyin oikeaan, niin olisin majataloni löytänyt! Ja että senkin lemmon paikan nimi piti unhottaani! Se juuttaan riita, siitä ei ole muuta kuin alinomaista harmia ja vastusta. Se ilkiö, tuo Ruotsila, kiusaa minua jo kahdeksatta vuotta tällä riidalla, ja koko tällä ajalla ei minulla ole ollut yhtään oikein iloista hetkeä! Vaan, Luojan kiitos, kolmen viikon perästä se nyt viimeinkin taitaa loppua. Jos minä en voita, niin ei sitten maailmassa enää olekaan oikeutta! No, no, minun asianajajani on julma mies, sitä ei kukaan voi kieltää. (Nousee istuallensa.) Hm, välttää tämä yhdeksi yöksi.