NELJÄS KOHTAUS.
Eeva, Sakari, Kerttu.
SAKARI (istuu Eevan viereen)
Kuule, Eeva! Älä pahastu, jos minäkin rupean kosimaan. On olemassa toinen mies, joka puhtaasti rakastaa tuota tytärtä. Et kai sinä henno tehdä esteitä?
EEVA
Ei, mutta! — — — Olisitko se sinä, vanha mies, joka voisit hyvin olla
Kertun isä?
SAKARI
Mitä ikään tulee, olen minä ainakin kahta vuotta Suveliinia nuorempi. (Nauraa.) Mutta minä kosin toiselle, olen puhemies. Mikko Heikinpoika, joka 5 vuotta on sinua uskollisesti palvellut, on palvellut siksi, että saisi olla Kertun lähettyvillä ja joka päivä haastella hänen kanssaan. Siihen aikaan kuin heidän välillään alkoi vispilän kauppa, oli Kerttu köyhä kuin rotta ja söi luonasi armoleipää, silloin eli vielä oma Kerttusi. Siis eivät tilat ja tavarat ole Mikkoa houkutelleet. Toinen on Suveliinin laita. Ota huomioosi, ettei hän oveasi avannut, ennenkuin oli testamentin puolestasi kirjoittanut. Ja usko jos tahdot: teeskentelijä, onnenonkija ja ulkokullattu hän on eikä mitään muuta. — — — Miksi luulet hänelle tulleen tuommoisen hopun Olli Marttisen luo? Ei hän sinne mennyt pehmittääkseen sen syntisen sielua eikä lähetyksennekään tähden. Semmoiset puheet eivät minuun pysty enempää kuin ryyppy krouvariin. Sillä on saatavia Olli Marttiselta, siksi ei hän anna hänen rauhassa kuollakaan.
EEVA (on kummastellen kuunnellut, keskeyttää)
Onkohan asianlaita nyt semmoinen kuin väität! Kuule, Sakari, minä olen aina tiennyt, ettet sinä ole saattanut koskaan Suveliinia sietää.
SAKARI
Mutta et ole koskaan tähän asti kuullut minun valehtelevan. Sen sinä tiedät myös.
KERTTU (on puuhannut välikössä ja kuunnellut, tulee sisään)
Kiitos mestari!
EEVA (uhaten etusormellaan)
Ja näistä asioista et sinä, Kerttu, ole puhunut tädillesi sanaakaan.
KERTTU (seisoo ujostellen)
Niin, se on testamentin syy. Tuttavuutemme ensi vuosina ei Mikolla ollut mitään eikä minulla myös. Kun hän oli saanut vähän säästellyksi, tehtiin testamentti. Ja senvuoksi ei Mikko ole uskaltanut ottaa ratkaisevaa askelta peläten luultavan, että häntäkin houkuttelevat rahat. Mutta kuulkaa nyt, täti. Minä rakastan Mikkoa rajattomasti enkä voi hänettä elää. Ja minä luulen, että hänkin on mennyttä miestä, jos meidät erotetaan.
EEVA (liikutettuna taputtaa Kertun kättä)
Ja tästä kaikesta ei täti paralla ole ollut aavistustakaan.
SAKARI
Tuolta se kuuluu, Eeva, kun haastellaan oikeaa sydämen kieltä. Totta tosiaankin se kuuluu toiselta kuin (matkii) puheet posetiivisista portsuuneista ja (tavoitellen) maailman meren orjantappuraisesta surun laaksosta korkeassa erämaassa ja muut mahdottomuudet. Huh!
EEVA (huokaa)
Kunpa tietäisin, että kiero mammona on kaiken syy! Mistä saan varmuutta!
SAKARI
Otetaan asiasta selvä. Kun se kälmi nyt palaa, sanon minä, että olet lukkarilla kirjoituttanut uuden testamentin, että olet määrännyt omaisuutesi vapaakirkollisten rukoushuonerahastoon ja hottentottien kääntämiseen, että sinun mielestäsi Kerttu nyt ei mitään tarvitse, kun saa rikkaan Suveliinin miehekseen. Uskotko, että toinen ääni tulee kelloon.
KERTTU
Minä kumminkin uskon. Mutta sanokaa sama Mikolle myös! Minä en mene häntä valmistelemaan. Mutta iloiseksi se poika tulee! Hän tahtoo minut eikä rahoja.
SAKARI
Mikko onkin mies eikä mikään silmiä kääntelevä fakiiri. (Katsoo akkunasta.) Tuolla se jo harppoo tätä taloa kohti. Menkää te molemmat välikköön, niin saatte kuulla, miten minä prepareeraan hänen kompositsioonejaan, hah, hah! hah! Minä paljastan hänen tunteittensa pyhyyden, jos sallit, Eeva, ja olet aulis minua avustamaan.
EEVA
Minä sallin tällä kertaa mitä hyvänsä, sillä minua inhottavat ulkokullatut sanomattomasti.
KERTTU
Kiitos mestari! (Kädestä kiittää.) En unohda koskaan tätä päivää.
SAKARI
Menkää nyt. (Menevät; sulkiessaan ovea lausuu:) Minulla on pienestä pitäen ollut taipumusta komediaan. (Istuu pöydän päässä lasi kädessä.)