TOINEN KOHTAUS
Edelliset ja Eeva (joka tulee ulkoa, laskostaa saalinsa ja ripustaa tuolin selkämykselle, mutta jättää huivin päähänsä).
SAKARI
Kiitoksia kahvista, Eva! Se olikin kahvia eikä kahvivettä.
EEVA
Kun sitä nyt kerta keittää, niin keittää silloin oikeata. Vettä saattaa juoda keittämättäkin. (Hakee sukankutimen ja katselee ikkunasta.)
SAKARI
Totta se onkin, että mies ei kostu, jos syö leivän reikiä ja kalanhännästä jälkeenpäin.
EEVA
Minä tässä odottelen Suveliinia tänne, Kerttu. Panepas myssy kaisan päähän, että se siihen asti pysyy lämminnä! Se mies se rakastaa Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan. (Ottaa huivin päästään ja istuu keinutuoliin.) Minä kuulen huononlaisesti näin tuulella.
MIKKO (katselee pöydän takana sanomalehteä)
Hm! Rakastaa se paljon muutakin.
EEVA (Kuulematta)
On todella onni tälle kylälle, että täällä näinä viimeisinä aikoina on edes yksi, joka panee turvansa sanaan.
MIKKO (puoliääneen)
Mielellään se sentään vanhakin kissa maitoa latkii.
EEVA
Sinulle, Sakari, tahdon uskoa, että hän on kovin ihastunut pikku Kerttuun päättäen siitä, että hän istuu tuntikaudet tyttöä katsellen ja silloin hänen katsantonsa aina kirkastuu. (Kaataa itselleen kahvia.)
MIKKO (Sakarille)
Silloin hän laskee hänen rahainsa korkoja.
SAKARI (seisoo ensin kiikkutuolin luona, sitten istuu siihen, Eeva juo kahvia pöydän päässä istuen.)
Jos minä saan sanoa, niin on hänellä minun mielestäni liian imelä se suurustinki. Ja sitten hän ei puhukaan kuin muut kuolevaiset, vaan höystää puheensa vierailla sanoilla, joita ei ymmärrä eikä osaa ääntää. Katsos. Minä tahdon sanoa, että olen minäkin niin paljon koulua käynyt ja kirjoja lukenut, että ymmärrän arvostella eli kritikoida ainakin semmoista, joka ei mitään osaa, vaikka on osaavinaan.
KERTTU (on tuonut pesuvadin ja pyyhkeen ja pesee kuppeja)
Ja sitäpaitsi, pidän minä, että hän on liian vanhakin minulle.
EEVA
Sinä pidät. Mutta tuommoiset tyttöletukat eivät aina pidä siitä, mikä järkevää on. Sinä olet tosin pienestä pitäen ollut viisas lapsi ja sinulla on oma pääsi. Mutta et sinä sittenkään saa ruveta arvostelemaan hengenmiestä, jolla on sana vallassaan. Etkähän sinä tiedä, miten vakava asia avioliitto onkaan.
KERTTU (viattomasti)
En tiedäkään, kun en ole koskaan siinä ollut.
EEVA
Muuten minä en tahdo sinua pakottaa. Mutta et aavista, kuinka suloista olisi tietää täältä erotessani, että sinulla on kunnon mies turvanasi.
MIKKO (lehden takaa)
Turvanasi! Paremman turvan tuo Kertulle mikä muu mies hyvänsä kuin tuo silli-Suveliini. Auta armias, kun minun tekee mieleni mukiloida se sinisenpunaiseksi! — — Mutta siinä paha, jossa pahaa mainitaan. (Levittää lehteä ja lukee)