ALKUSANA.
Miten tämä kirjoitussarjani on syntynyt, pitänee se lukijalle juurta jaksain selvittää.
Lähtiessäni v. 1911 valtiopäiville Helsinkiin, kokoilin matkalaukkuuni kaikki kirjoitetut, mutta jo sanomalehdissä ennen painetut kertomukseni, tarkoituksella saada niille Helsingissä kustantaja. Kun matkalla puhuin aiheistani eräälle hyvälle ystävälleni, neuvoi tämä menemään muutaman miehen luo, joka opastaisi tässä hommassa. Sen teinkin. Tämä mies oli kirjailija filosofiankandidaatti Rafael Engelberg. Yhdessä järjestimme paperit kuntoon, ja hän lähti kauppaamaan niitä. — Ei onnistuttu. Syynä kuului olevan se, että kirjamarkkinoilla nykyään on aikamoista tungosta ja että tusinamestarit tällä alalla jo ovat saaneet tuotteitaan ennestään liiaksikin likoon.
Minä ylenkatseella ajattelin jo koko hommaa, arvellen että kun ei niin ei. Eihän siitä tule mitään vahinkoa, kun kirjoitteleminen ei ole varsinainen leipätyöni.
Mutta Engelberg pysyi edelleen totisena. Hän kehoitta” minua ryhtymään hieman toisenkaltaiseen kirjoitustyöhön, jossa luuli joka tapauksessa voivani jotakin hyödyllistä toimittaa. Viittasi minulle nimittäin kotiseutututkimusalaa, jolle nykyään pannaan jo paljon arvoa. Ymmärsin heti tarkoituksen, mutta samalla pelkäsin, että minun hutiloivalla kynälläni siitä hommasta ei tulo mitään. Edelleen sain Engelbergiltä kehoituskirjeen ja ohjeita työhön. — En ryhtynyt. Pelkäsin vieläkin, että siitä ei tule kalua.
Kului vuosi edellisestä, jolloin taas tapasin Eengelbergin Helsingissä. Pelkäsin jo saavani nuhteita, kun en edes ollut yrittänyt. Nyt lupasin totisesti ja päätin vakavasti alottaa työn. Olinpa jo tältä varalta kotikylässäni puhutellut vanhoja miehiä, kuten Juho Kerästä Ollinvaarasta, Antti Oikarista Kääriöstä ja muutamia muitakin. Tärkeitä muistoja sain niinikään pika-ajuri Aabel Toloselta ja Lauri Härköseltä Helsingissä, molemmat entisiä Ristijärven miehiä. Erinomattain Aabelilla olivat muistot kirkkaat vanhoista tapahtumista.
Muistot ja kuvaukset, joita ainoastaan erinäisissä paikoissa on hiukan kunnan arkiston tiedoilla täydennetty ja tarkistettu, eivät valitettavasti käsittele useampia vuosisatoja jälelle päin. Melkeinpä viimeisen vuosisadan jälkimäiselle osalle ne kohdistuvat. Itse puolestani en vielä tätä pidä suurena vikana. Pelkään vieläkin pahempaa. Pelkään sitä, että kertomukset ovat rakentuneet liian kuivaan ja yksitoikkoiseen asuun.
Kuitenkin kun mielestäni olen täten tulevaisuuden varalta yhtä ja toista unhottuvaa talteen saanut, toivon, että työlläni on sittenkin jotakin merkitystä. Jos näet tulevan ja täydellisemmän historian kirjottajalle olen voinut jotakin alustavaa valmista hankkia, ei työni ymmärtääkseni ole ollut aiheeton.
Herra Engelberg on edellä mainitun ohjauksensa lisäksi tasoitellut ja järjestellyt kirjoitelmani, josta kaikesta olen hänelle erittäin kiitollinen.
Ristijärvellä 25 p. heinäkuuta 1912.
Tekijä.