MAISEMIA.
Ristijärven kunnan rajanaapureina ovat Hyrynsalmi, Puolanka, Paltamo, Sotkamo ja Kuhmoniemi ja on näistä kirkolta lukien Hyrynsalmen ja Puolangan rajalle 15, Paltamon 5 ja Kuhmoniemen yli 30 km. Pisimmät perukat ovat Hiisijärvi ja Mustavaara Kuhmoniemen rajamailla. Kartalta katsoen on Ristijärvi vasikannahkan muotoinen, pisimmät niemet poisleikattuina, siis jonkun verran soikea, ei pitkin kantta juoksevaa emävesistöä, vaan poikittain. Pinta-ala on 884.4 neliömetriä, väkiluku oli v. 1910 2.268 henkeä.
Saukkovaara on laajuutensa ja korkeutensakin puolesta Ristijärven mainittavimpia paikkoja. Eipä liioin tarvitse sanoa, että vaara on pohjasta pinnalle asti kivien kanssa muurattua. Pellon ja kaivon tekijät näin vakuuttavat. Saukkovaaran juuret ovat n.s. Kainuun selänteessä Sotkamon nuolella ja vaaran eteläpäässä pistää Paltamon rajan nurkka vaaran selänteelle asti. — Saukkovaaran latvapuoli on nimeltään Syrjävaara, päättyen kokonaan Pakarilahden kohdalle. Kirkonkylän kohdalta on vaara noin 5 km. leveä. — Vaaralla kasvaa sekametsää, muuten kuusi, koivu ja leppä ovat hallitsevana puulajina. Vaaran poikki molemmilla puolilla on notkelmia ja puroja, joiden kaunistuksena kasvaa tuomia ja pihlajia. Vaara on metsän kasvulle edullinen ja ovat siellä karjanlaitumetkin erittäin hyvät. — Muutamin paikoin vaaran rintamilla on harjoitettu kaskiviljelystä ja erittäin hyvällä menestyksellä, yksillä ahoilla miesmuistiin kolme, neljä eri kertaa. Kaskeamisen jälkeen kasvaa ahoilla leppä erittäin joutuisaan, ja tämä selittää seikan, että sama pohja niin usein joutuu kylvettäväksi. — Saukkovaara muutoin on tunnustettu paksulumiseksi.
Saukko ja Monola ovat Saukkovaaran etelärinteen mainittavimpia numerotaloja. Lakivaaralla ei mainittavasti asutusta ole, mutta pohjoisliepeellä, emävesiin viettävällä rinteellä kyllä. Täällä on kolme eri asutusryhmää, nim. Mustosen, Syrjälän ja Lummenlammin. Alkuaan ovat ne olleet pieniä mökkiläiseläjiä, mutta jo isonjaon aikana saivat yhteisen 1/8 manttaalin numeron.
Saukkovaaran etelärinteellä on Koljatti-niminen paikka. Nimi ehkä johtuu siitä, että paikka on metsätönnä ahona kauvas toisille vaaroille iankaiken paljaana näkyä "koljottanut". Tälle Koljatin rinteelle näkyy koko Pyhännän kylä kuni tauluun maalattuna. Pyhännän kylän pääasutusta voisi melkein verrata Otavan tähtisikermään, jossa sarvina olisi Putkesjärven takapuolelaiset, keskiosana Pyhännänharju ja häntänä Eskola, Liusko ja Karhuvaara. Pyhännänharju on peltoviljelykselle erittäin edullista maata. Ja kalavesi kahden puolen. Pyhäntäjärvi aikoinaan on antanut runsaasti kaloja, mutta kilpakalastus ja ryöstöpyyntitavat ovat kalastuksen saattaneet melkein merkityksettömäksi.
Pyhäntäjärven vedet jakautuvat neljään eri jaksoon. Alhaalta lukien ovat ne: Niskanselkä, Isopyhäntä, Pieniselkä ja Karhujärvi. Sittenkin näiden neljän järven yhteenlaskettu pituus on vain 10 kilometriä.
Pyhäntä saapi vetensä Hiisijärven vesistöstä. Hiisijärven vanhalle järven lietteelle on syntynyt erityinen kylä ja asutusryhmä, joka varallisuudessa kilpailee Pyhännän kanssa. Täällä ovat mainittavampia muinoin tapahtunut Hiisijärven veden laskeminen ja sen seuraukset.
Mustavaaran kylä on Ristijärven kunnan harvaanasutuimpia. Täällä on vaara vaaran vieressä soiden suurien sylissä.
Kulju, vaaroista ylinnä, näyttelee mahtavuuksien pääosaa. Täältä on avara näköala länteen päin. Sotkamon Vuokatti näkyy tänne selvästi.
Onpa Mustavaaralaisillakin oma vesistönsä. Se on 4 km. pituinen
Tervajärvi, joka ikäänkuin salaa laskee vetensä varsin mutkaista
Tervajokea ja lyöpi veljen kättä Pyhännän vesille Jokilammin alapäässä
lähellä Jokikylää.
Ollinvaara ja Pyhännänmäki eivät tästä yhtymäpaikasta ole kovinkaan kaukana, ovat ikäänkuin todistajina millaisilla välipuheilla muinoin kahden eri vesijakson vedet yhtyivät.
Näitten vesijaksojen yhteinen juhlasali on Pienipyhäntä Jokikylässä.
Järvi on vain noin 2 km. pituinen, muuten äärettömiin syvä. On arveltu, että ehkä Isonpyhännän vedet puolestaan ovat pitäneet järven matalampana, mutta kun sekaan joutui itsepäinen Tervajärven vesi, ruoppasi se Pieneenpyhäntään oikein syvän pohjan, ennustaen samalla tälle vesistölle tulevaa pitkää tervansoutukautta. Tervajärven nimi johtuu siitä, että tällä kulmalla en huomattavan paljon keitetty tervaa.
Koko Pyhännän vesien kulku Pienenpyhännän alapäähän asti on ollut päin Hyrynsalmelta laskevia emävesiä. Antavalla ilmalla kuuluukin tänne Seiten-oikea -kosken pauhu. Niinpä Kirnukosken niskalla muuttavatkin Pyhännän ja Mustavaaran yhdistyneet vedet suuntaa Ristijärven kirkonkylää kohti, vähän alempana tehden ikuisen liiton Hyrynsalmen ja Suomussalmen yhteisten vesien kanssa. Piti sanoa, että näissä vesissä on jo Venäjän karjalaistakin vettä nimeksi, mutta, ei juuri muuksi.
Tässä vesien yhtymässä on Jokikylän talojen pääosa. Savimulta on pellon maata, kiviä ei laisinkaan. Jos Jokikylä ei olisi hallaan niin arka kuin se on, niin totisesti Jokikylän talot olisivat onnellisimpia Ristijärvellä.
Vielä yksi nurkka Ristijärven kuntaa, ja se on Uvan kylä. Täälläkin on oma pieni vesistönsä, joka alun pitäen lienee asukkaat tänne houkutellut. Kylän nimi johtuu järven nimestä, sillä järvi on Uvanjärvi. Uvanjärvi on noin 5 km. pituinen suikale ja saapi vetensä kahdelta eri haaralta, Puolangan-puolelta ja Paljakan puroista, sekä Peuravaaran tyynipintaisista lammin pyöryköistä, ja laskee vetensä Torvenkosken kautta Iijärveen.
"Meloa laitaan, Iikosken kihinä kuuluu". Tämä on ikivanha tarina Ristijärveltä. Se lähti alkuun seuraavasta tapauksesta. Venäjän karjalaisia lankunkantajia oli pitkällä veneellä erään kerran matkalla Etelä-Suomeen. He soutivat Iijärveä jo niin kauvan, että luulivat jo olevansa Iikosken niskalla, mutta eivät olleet osanneetkaan oikeaan. Olisi ollut kierrettävä Tihisen niemen ympäri, mutta pitivätkin Iinientä Tihisen niemenä, joka suunta johti sitten Uvalta laskevan Torvenkosken alle. Tämä Torvenkosken kihinä sitten kun Karjalan miehen korvaan kuului, kehoitti toisia asettamaan "meloa laitaan", sillä kosken laskuissa se tarvitaan. Edelleen kerrotaan, että kun mieslasti pääsi Torvenkosken alle, niin että näkivät veden vastaanpäin juoksevan, sanoi yksi kauhistuen: "Vastaanhan tämä perele puhuu."
Uvan kylään kuuluu kaksi mainittavampaa, jotenkin korkeaa vaaraa, toinen Humala- ja toinen Kellovaara. Molemmat vaarat ovat jo kauvan olleet asuttuja, m.m. Humalavaaralla ennen isoajakoa oli Karppila, Ylitalo, Nurmi ja Alatalo. Monen eri kyläkunnan merkkimaisemia näkyy Humalavaaran korkeimmalle kukkulalle.
Tuskinpa tarvinnee mainita, että tällaisten vaarojen liepehillä valoisina kevätöinä lintujen laulu ja purojen lirinä on kadehtittavan kaunista, se on hienon hienoa, loppumatonta runouden juurta, joka ei koskaan vaivojaan valita, säveltä muuttaa vain.
Kirkko ja kirkonkylä on Ristijärvi-nimisen järven etelärannalla. Kirkolla ja järvellä siis yhteinen nimi. Järven nimi taas johtuu siitä, että vedet siinä muodostavat nelisorkkaisen ristin. Keskusjärven kohdalta pistää vastakkaisiin suuntiin lahdet, toinen Pakari- ja toinen Pahjaslahti. Toiset kaksi ristiä tulee kauttajuoksevasta emävedestä.
Ristijärvi ei puoleentoista vuosisataan ole ollut alkuperäisen näköinen, sillä se muinoinen Hiisijärven tulva on tuonut tänne niin paljon multaa, että Pakarilahden kohdalle ja aina Mikkolan talon kohtaan asti pyörrevedelle on muodostunut niemekkeitä ja saaria. Jo isonjaon aikana nämä tulvan muodostamat niemet jaettiin kirkonkylän taloille niittyinä manttaalin mukaan ja kasvavat ne yhteensä noin 200 kuormaa heiniä.
Ristijärven rantamilla monin paikoin on 20—30 cm. vahvuinen, näöltään punainen ja laadultaan hyvä savikerros. Ylempänä mäkirintamilla löytyy taas mustaa, tulenkestävää, rautapitoista linttakiveä. Näistä m.m. on aikoinaan ladottu aita kirkon ympärille. Useissa kirkonkylän taloissa on seurattu esimerkkiä latomalla kiviaitoja peltojen ympärille. Nykyisen katsantokannan mukaan on se jotenkin typerä teko.
Näköala kirkonkylästä katsottuna ei ole kovinkaan laaja, mutta hyvin viehättävä muuten. Etelästä näyttelee mustaa kylkeään jo mainittu Saukkovaara. Pohjoisesta Kellovaara. Tenämänmäki ja Pihlajavaara monine taloineen samoin itäpohjoisesta näyttelevät leveitä peltojaan, vähän ylempänä Lumivaara oksaisine kuusikkometsineen. Lampovaara taas idässä, parin km. päässä möllöttää kuten kumoon käännetty pata, ja sieltä se vasta avara ja kaunis näköala on. Sieltä sen oikein selville saapi miten monimutkainen niemineen, lahtineen, saarineen ja solmineen Ristijärvi on. Lampovaara on ikäänkuin luotu kirkonkylän kaunistukseksi, sillä asutusta sinne ei voi ajatella, niin kivikoleikkoa se on.
Taru kertoo että itse ukko-piru aikoi kerran Putkonsalmeen tehdä kosken, mutta kun se ei käynyt päinsä ilman kiviä, latoi hän konttinsa kiviä täyteen Lampovaaralta. Kuten arvata sopii, kontti ei ollut aivan pieni. Mutta kun ukko rietas pääsikin konttineen nykyiselle kirkkomäelle, puhkesi kontin pohja ja suurin osa kivistä jäi siihen ja ovat siinä tänäkin päivänä. Loput kivistä olisivat soluneet Mikkolan pellolle, joten Putkonsalmen koski puuhaan ei jäänyt yhtään kiveä.
Ristijärven vedet ovat simpukan helmistä rikkaat, tietysti paremman miehen kylvöä.