MESTAREITA.
Jo vanhempina aikoina muutamilla yksityisillä henkilöillä on ollut taipumusta käsitöihin. Ne ovat ikäänkuin luontaisen vaistonsa pakottamana antautuneet kukin omalle alalleen.
Siten ainakin sepät ovat kehittyneet, että niistä milloinkaan ei ole puutetta ollut. Sepän talo Hiisijärvellä, Karhulan Seppälä kirkonkylässä ja Hietavaaran Seppälä Mustavaaralla osoittavat, että näissä taloissa on aikoinaan rautaa taottu. Olipa Hiisijärven vanha seppä Esko Härkönen tehnyt raudasta mitä sirotekoisimpia kapineita m.m. suonen avausrautoja. Hän kuoli vasta 1890-luvun jälkeen. Karhulan Seppälässä taas on elänyt seppä-Keräsiä. Varsinkin Jaakkoa on kiitetty hyväksi terässepäksi. Hietavaaran Seppälän seppä oli Juho Tolonen, kuoli jo 1860-luvulla.
Verraton teräseppä niinikään oli Lummenlammin Aato Kemppainen ja Eskolan Esko, joka myös varvaili rukkeja. Karppilassa on myöskin elänyt ikivanha seppien suku. Pojat ovat pajan ahjolla isältään oppineet takomisen taidon, joten talon paja ei ole kylmille jäänyt. Pyssyjäkin korjattiin ja uudesta tehtiin Karppilassa. Ja vielä on ollut seppiä Pyhännän Alatalossa. Vanha Daniel sitäpaitsi oli mestari koristemaalauksissa.
Eipä syrjäiset sopukatkaan, kuten Möttösenvaara, jääneet vasaran heiluttajat” vaille. Heillä oli oma seppänsä, jonka teräntekotaito ei paraimpien rinnalla jälkiin antanut. Mahti onkin siirtynyt pojalle ja edelleen pojan pojalle.
Puuseppiä, ei erittäin kehuttavia ole ollut. Kuitenkin useammassa talossa tehtiin kaikki tarvekalut kotona. Uurreastiat piti ainakin ennen osata joka miehen tehdä. Oli kyllä tälläkin alalla miehiä, jotka kohosivat yläpuolelle toisista, kuten Joel Oikarinen, Joel Tolonen ja Juho Kurkinen Pyhännällä, jotka jotaskuinkin kykenivät höylää juoksuttamaan.
Olipa kerran erityiset puusepän kurssitkin kirkonkylässä. Lukkari
Mikkosen poika oli opettajana. Hän oli Oulussa oppikurssinsa
suorittanut. Nimensäkin oli Mikliiniksi siellä nikkaroinut. Joona
Tolosesta ja Matti Junkkarista silloin tuli nikkari. Juho Mäkäräinen
Hiisijärveltä kävi Mikliinin opin Oulussa myöhemmin. Senjälkeen on
Talous- ja Maanviljelysseuran veistokoulun opettaja Seppänen tehnyt
Ristijärvelle monta uutta nikartajata.
Räätäleistä kaiketi vanhempina aikoina oli kova kipuli, koska mainitaan venäläisten käyneen turkkeja ompelemassa. Huonoja mestareita muutoin kuuluvat olleen. Toisinaan olivat tehneet liian suuren ja toisinaan taas liian pienen. Kun iso oli tullut ja siitä moitittiin, oli venäläinen sanonut: "Kyllä se vanhemmuuden kitsennäksen." Jos taas liian pieni, oli sanonut: "Kyllä se vanhemmuuden heitälläksen." Jos taas tuli kiero ja pahatekoinen, Viskautuneena silloin tiuskasi mestari: "Kieron käkrät nahat, pyllypersiet lainpahat, ken näistä sitten suoran turkin loatii." — Voita olivat, kyllä lohnineet niin paljon syödessään, että emännällä monta kertaa oli sääli.
Venäläisräätälit poistuivat sikäli kuin oman kirkon miehet rupesivat neulaa juoksuttamaan. Olihan Vilkko Juntunen opettanut monta poikaa. Vanhempia räätäleitä oli eräs Heikki Mäkäräinen Hiisijärveltä. Myöhemmin oli Pyhännällä Matti Kemppainen, "Räätäli Matti", Antti Oikarinen. "Pieni räätäli", Jussi Kinnunen, "Paasolainen", Pyhännän ylämyllyn entisiä poikia.
Eenokki Rimpiläinen Pihlajavaaralla ja Jokikylällä teki paljon räätälin työtä. Hän kuitenkin keskellä miehuutensa vuosia joutui mielivikaiseksi, vietiin parannuslaitokselle ja kuoli.
Kirkonkylässä on Kalle Rajanteri monelle miehelle monen vuosikymmenen kuluessa uusia pukuja valmistellut. Monta konetta, monta silmäneulaa on siinä leikissä jo hylyksi kihnuttautunut. Hänenkin mahtinsa on siirtynyt pojalle. — Joonas Härkönen on vielä kirkonkylän neulojana mainittava.
Suutarit eivät suuressa maineessa ole milloinkaan Ristijärvellä olleet, eikä niitä ole ollut mistä mainitakaan. Onhan pieksukenkä ollut, tavallinen jalkine ja näitä on tehty joka talossa. Olihan vanha hokema pieksuihinkin nähden ikäänkuin pyhitetty: "Tekemällään se mölkä soutaa." Siis joka miehen on tehtävä pieksut jalkaansa ja omilla tekemillään toimeen tultava.
Oli kuitenkin pari miestä, joita mainittiin suutarin nimellä. Ne olivat Juho Juntunen kirkonkylästä ja Heikki Kemppainen, "Norppanen", Pyhännällä. Juntunen oli suutarintyön oppinut Lappeenrannassa ja kykeni tekemään hyvin anturakenkiä. Heikki ”Norppanen" lienee ollut itseoppinut, vaikka kyliä hän naulaili hyvin kovakantaisia. Monelle hän toimitti narisevat kengät jalkaan.
On vielä monta muuta miestä jotka näppärällä kätevyydellään ovat olleet mukana siinä yhteistyössä, joka on suoritettu vanhemman ajan vaihtuessa uuteen.