SOTAOPISSA.
Kun v. 1878 asevelvollisuuslain mukaan ensi kerran henkikirjoituksessa merkittiin arvannostoon kuuluvat pojat, ei ennen tätä kaikille ollut selvillä, miten vanhoja asevelvolliseksi merkittävät ovat, eikä sekään, pidetäänkö merkitsemisen jälkeen vielä erityistä lääkärintarkastusta.
Niinpä hyvin muistan, miten neljänkymmenen vanha isäni lähti henkikirjoitukseen, näyttämään henkikirjurille, miten sotaoppiin kelpaamaton hän on vai vasen jalkansa vuoksi.
Sitten kun seuraavana vuonna tuli pojille lääkärintarkastus, huomattiin että on niitä terveitäkin. Antti Joopin poika Kemppainen Ironsaaresta oli niin rohkea, että ilmoitti itsensä vakinaiseen väkeen. Hänestä tehtiin siellä aliupseeri ja palveli jonkun aikaa opettajanakin Kajaanin reservikasarmissa. Sotaopista tulon jälkeen nimitettiin kauvan Anttia Soturi-Antiksi.
Oli toinenkin Antti, joka vakinaisessa väessä pääsi aliupseerin arvoon ja palveli vuosikymmeniä reserviläisten opettajana Kajaanissa. Se oli Antti Keränen kirkonkylän Karhulasta. Moni Ristijärven poika sai siten Kajaanin kasarmilla olla Antin komennon alla, ja kiitettiin, että kyllä se on opettajista parhaimpia. Itse Antti kertoi ensimäisestä pataljoonassa-olo-vuodestaan, että hän oli tavallista ujompi. Ei käynyt kaupungissakaan ollenkaan. Kyllä sitten myöhemmin oli ujous lähtenyt.
Esko Härkösestä, joka hukkui Hyrynjärveen Hyrynsalmen poliisina ja uiton tarkastajana v. 1897, tehtiin myös Oulun pataljoonassa aliupseeri, ja opetti reservipoikia muutamina kesinä tavallisen palvelusaikansa jälkeen Maikkulan reservikasarmilla.
Risto Mulari Muttiniemeltä ja Perttu Heikkinen Pyhännän Ylitalosta
Oulun pataljoonassa oloaikanaan ylennettiin aliupseerin arvoon.
On kaartin pataljoonassa käyneitäkin. Lauri Keränen Karhulan Seppälästä palveli siellä.
Monista muista kolmivuotiskauden sotaopissa palvelleista on huomattu, että "päätään pitempinä" ovat pataljoonasta palanneet. Niin, että typerän sekainen ujous, kömpelö käytös, itsekkäisyys, vieläpä ilkeyden halukin on pojista sille tielle karissut.
Sattuipa sitten kerran niin, että eräs Jokikylän poika joutuneena Kajaanin reservikasarmille ei ruvennut mitään oppimaan. Häntä ei ensin pidetty niin typeränä, vaan luultiin itsepäisyyden siihen olevan syynä. Silläpä juuri komennettiin poika kärsimään naplitsoorangaistusta (kiväärin perä sormien väliin seisomaan) tuntimääriksi. Poika taipui ensin tähän, vaan kun siinä olo tuntui perin raskaalta, viskasi kiväärin niin kauvas kentälle kuin vaan jaksoi, juoksi perässä, otti kiväärin ja heitti vielä toisen kerran edellistä kertaa hurjemmin ja palasi päällikölleen ilmoittamaan, että jos hän kolmannen kerran saapi käydä kivääriä siirtämässä, niin sitä ei sitten löydä kukaan. Päälliköt sitten keskenään olivat neuvotelleet mitä pojalle on tehtävä. Neuvottelun tulos oli, että poika päästettiin kotiinsa. Luultavasti eivät pitäneet häntä täysijärkisenä.