VIRKAMIEHET.
Kirjoitettaessa virkamiehistä täytyy Ristijärven kohdalla tyytyä melkein yksinomaan pyörittelemään seurakunnan pappeja ja lukkareita ja nimismiehiä, sillä nepä ne muodostavat pääasiassa Ristijärven virkamieskunnan. Tosin aikoinaan mainitaan Putkolassa asuneen nimismiehen, nimeltä Elminki. Samoin asui Kariniemessä pitäjän kirjuri, nimeltä Puumi. Nämä kaksi herrasmiestä lienevät asuneet samaan aikaan kuin Elminki oli ottanut emännäkseen Puumin tyttären.
Elmingin kerrotaan tulleen mielisairaaksi ja lienee senjälkeen siirtynyt pois.
Silloin oli kunnallinen hallinta yhteinen Hyrynsalmen kanssa ja nytkin nämä kaksi eri kuntaa ovat yhtenä nimismiespiirinä ja samoin yhtenä kirkkoherrakuntana. Niinpä Hyrynsalmen kirkkoherrat Appelgren, joka muutti Kemiin, Saksbäck (sanottiin jäkäläparraksi vaalean partansa vuoksi), meni Leppävirralle, Castrén muutti Pielavedelle ja Lindbäck Juuan kirkkoherraksi — nämä papit olivat ristijärveläisten kanssa tekemisissä vain palkkasaataviensa perimisessä ja lukukinkereillä. Ainakin pari kertaa vuodessa saarnasivat Ristijärven kirkossa, talvikinkerien ja Perttulin aikana.
Yksikään näistä papeista oi kuulosta olleen toimeentulemattoman pahankurinen. Kirkkoherra Castrén tosin leikin puhumisen ohella lukukinkereillä tarttui huonolukuisille tukkaan, toisinaan kahdellakin kädellä. Tämä meni kehoituksesta opetella toiseen kertaan paremmaksi.
Ristijärven erityisenä kappalaispappina on ollut Engelberg, Hellin, hänen vävynsä Ervasti ja joku poikapappi n.s. Putiini. Mellinistä on mainittava, että hän eräänä kauniina kesäiltana sitoi kiven kaulaansa ja hukutti itsensä Pakarilahden syvyyteen. Jonkun ajan kuluttua löydettiin ruumis veden päälle kohonneena. Ruumiin avaus toimitettiin pappilan pienemmässä riihessä. Mielenhäiriö lienee itsemurhaan ollut syynä. Mellin oli juoppouden paheisiin syvälle langennut. Ehkäpä tämä oli alkuna mielenhäiriöön.
Yksi Mellinin tyttäristä naitiin Mikkolaan emännäksi. Toisia perillisiä myös on jäänyt tänne ja lisänneet samaa sukua.
Lönnrotista mainitaan eri kirjoituksessa.
Ennen vuotta 1870 oli lukkarina Ristijärvellä Mikkonen, asui Mikkolassa. Ääni Mikkosella oli ollut hyvä kuin kulkusessa, mutta muuten miehiään suuri valehtelija. Kaikki asiat lähtivät lukkarin suusta tereen kanssa, usein niin paksun, ettei niitä kukaan uskonut. Olihan kerran lukkari sanonut Pyhännän joella Tupennientä niittäessään. paitansa povessa veden aallonneen. Hän muka niitti niin kovasti. Samoin Tonämäenkorvessa oli lukkarin sanoin niin paljon lakkoja, että konttia kun kielestä perässään veti, niin pian kontti puolilleen loksahti. Tupakan-purija lienee Mikkonen myöskin ollut kova. Melkein joka vastaantulijalta oli kysähtänyt suuhunsa ja vanha mälli aina talteen oli muljautettu. Näin luullaan lukkari Mikkosen sunnuntaisin saaneen kokoon viikon tupakat.
Lukkari Mikkosella oli emäntä sikäli tylsäjärkinen, että seurakunnan pappi lapsen synnytyksen jälkeen ei katsonut voivansa emäntää ottaa kirkkoon, vaan tämän siunauksen otti aina lukkari itse. Tämä tylsäjärkinen emäntä tavataan sitten kerran riihen parteen kaulastaan hirttäytyneenä. Tämän kamalan tapauksen jälkeen liikkui arveluja ja huhuja, että emäntä itse ei olisi tällaiseen tekoon ryhtynyt. Asiaa ehkä painettiin villasella.
Vaalin kautta tulee v. 1870 Ristijärven seurakunnan lukkariksi Johan Kajander, synt. 15 p. maalisk. 1836 Pielisjärvellä. Ne, jotka vaaliin ottivat osaa, mainitsevat, että seurakuntalaisten omilla äänillä olisi tullut valituksi joku toinen, mutta seurakunnan silloisen papin, Lönnrotin, antamat äänet ratkaisivat vaalin tuloksen Kajanderin eduksi. — Myöhemmin kirkkoneuvosto valitsi lukkari Kajanderin seurakunnan ainoaksi kiertokoulun opettajaksi, ja oli hän tässä toimessaan useamman vuosikymmenen. — Rovasti Lönnrot antoi vielä lukkari Kajanderin opettaa yhden viikon kunakin vuotena rippikoulussa, nimittäin ensimäisen rippikouluviikon.
Paitsi jo mainittua Elminkiä, on Hyrynsalmella asunut nimismiehiä m.m. Teeni, Piipponen, Linner ja Ståhlberg. Nämä kaikki ovat olleet, enemmän tai vähemmän tekemisissä Ristijärven kuntalaisten kanssa. Vieläpä sanotaan muutaman herrasmiehen asuneen Jokikylän Kinnulassa. Lienee hänkin ollut nimismies.
Nimismies Teenin elämänpäivät päättyivät surullisesti. Ryöstömatkoillaan sanotaan hänen joutuneen Kytömäen Naurisahon ukon kiroihin. Naurisahon ukkeli muka oli kuulu velho. Hän nimismies Teeniin suuttuneena pani sitten hänen takapuolilihaksensa elävältä mätänemään, jolle lääkärien konstit eivät mitään auttaneet. Ennenkuin nimismies Teeni heitti henkensä, oli Naurisahon ukko vaan voitonriemuisena ilkkunut: "Kyllä vallesmannin ruumiissa kipua kestää, kun minä leppänaulojani vain lujottelen." — Vieläpä Teenivainajan ruumiin pesijä oli saanut kuolettavan mätätaudin ruumiiseensa.
Nimismies Teeni tunnettiin kansan kesken hyvin kelvottomaksi herraksi. Ei lähestulkoonkaan ollut rehellinen. Yksinpä kyytinsä ja ruokaveronsa maksamisessa riiteli ja heitti mutkaa. Eipä näin ollen ole ihme, jos Naurisahon velhon teki mieli konstiaan kokeilla kelvottoman herran takapuolilihaksissa.
Teenin jälkeen tuli nimismieheksi kansan suosion saavuttanut Piipponen. Tämä kuitenkin lankesi juoppouspaheisiin. Juomatoverit varastivat kruunun kassan, josta meni virka. Kuoli Hyrynsalmella virkaheittona.
Linner oli miehekseen pikavihainen, aivan kuten tuli tappuroissa. Tämän vallesmannin kanssa meni pitäjäläisillä joskus asiat niin kimmille, että piti käsikähmässä kamuta. Toiselta puolen Linner tunsi sääliä niitä talonpoikia kohtaan, jotka tavalla tai toisella olivat joutuneet kateellisten naapurien kiusattaviksi. Tällaisissa tapauksissa tekaisi Linner omantunnonmukaisen tuomion ja sovitti riitapuolet.
Ståhlberg virkamiesaikoinaan joutui riitaan Tuliniemen Lauri Keräsen kanssa. Keränen ollessaan kruununvoudin puolesta Hyrynsalmella kantamassa tihuntikappoja, nostaa tätä nimismiestä vastaan kanteen liiasta jyväinkannosta kruunun puotiin. Tätä käräjäinkäyntiä kestää monta vuotta, sekaantuen juttuun vielä Ristijärven kunta. Ristijärven kuntakokouksen pöytäkirjoissa Ståhlbergin juttujen käsittely jakautuu vuosille 1886— 1889. Kun tämä riita pisti näin pitkälle, tuhlattiin siinä varoja paljon molemmin puolin, joten jälestä näkyy, miten laihakin sovinto olisi parempi lihavaa riitaa.
Maanteiden syynissä Ståhlberg oli Ristijärven kuntalaisten mielestä aikaantulemattoman häijy. Käräjiä tästäkin käytiin. Ainakin kerran tällaisessa jutussa näyttivät Ristijärven kuntalaiset nimismiehelle kolmen korttelin pituista nenää.
Kunnan luottamusmiehistä mainitaan toisessa kappaleessa.