III.
Lähellä Kauliota kohoilee korea Savilammin talo. Vikkelästi siinä
emäntäinen hyörii, taitava ja toimelias, hiljainen ja siveä, — entinen
Konkkalan Anni, nyt naimisissa entisen torpparin, Simo Jokelan, kanssa.
Savilampi kuului ennen Kaulioon, mutta nyt se on lohkaistu päätilasta.
Kaksi päivää Annin ja Simon häitten jälkeen lahjoitti Herpertti Kaulio
Savilammin Annille ja hänen miehelleen.
Lauri on Kaulion toimeliaana voutina ja hoitaa taloa kuin mies. Kaulion isäntä on vanha eikä enää paljoa jaksa puuhata.
Tuntikausia hän istuu kartanonsa peräkamarissa, vanhan, hyvin vanhan kivulloisen eukon vuoteen vieressä, haastelee hänen kanssaan ja lukee hänelle Raamattua.
Usein tulee pikkuinen, vilkassilmäinen tytön tynkä hänen luokseen. Se on Annin esikoinen. Vanha Kaulio hypittelee lasta polvellaan ja laulelee sille "Saimaan rantaa." Mutta kun tyttönen ensi kertaa osasi sanoa: "Vaaji, tylliin!" — silloin Kaulio itki ja nauroi ilosta, nauroi ja itki.