HA, HA, HA, HA
Arvoisa asiaa tuntematon yleisö ei tietenkään ota oikein vakavalta kannalta uskoakseen, että naurukin on jo otettu tieteellisen tutkimuksen alaiseksi.
Sehän olisi arvoisan yleisön mielestä suorastaan naurettavaa.
Arvoisa asiaa tuntematon yleisö on hyvä ja nauraa sille vain sydämensä pohjasta ja vähääkään kainostelematta.
Sillä paitsi että arvoisa yleisö pidentää sillä jo vanhojen viisaiden vakuutuksen mukaan lyhyttä ikäraukkaansa, paljastaa arvoisa yleisö sillä myös uuden tieteellisen tutkimuksen mukaan luonteensa väärentämättömimmän ja teeskentelemättömän laadun. Ja sellainen paljastus on kaikkialla eikä vain tiedonhaluisessa tieteellisessä maailmassa hyvin haluttua tavaraa. Tämän kirjoittaja ainakin kuuntelee hyvin kernaasti tästä lähtien sekä tuttujensa että tuntemattomien naurua. Ja jos he eivät naura, koettaa tämän kirjoittaja saada heidät nauramaan.
Kuta kovemmin ja kainostelemattomammin, sitä parempi.
Eräs hyvin oppinut italialainen tiedemies ja professori, joka jo on niin tunnettu, etteivät asiasta kertojat katso enää tarpeelliseksi mainita hänen nimeäänkään, on äskettäin tehnyt hyvin huomattavan ja uusia uria avaavan tutkimuksen naurusta. Vaikkakin tämän kirjoittaja pitäisi tämän tutkimuksen tietoonsa onkimiaan tuloksia erikoisista syistä kernaasti vain omina tietoinaan ja kuuntelisi vain hyvin viattomalla naamalla muiden naurua, saattaa tämän kirjoittaja kuitenkin ne seuraavassa julkisuuteen — ammattimme ja kutsumuksemme sanomalehtineekerinä kun on julkisuuteen saattelemista.
Jos siis arvoisa yleisö edellä olevan pitkän valmistelun jälkeen tahtoo tietää naurunsa laadusta jotakin, niin on tuo äsken viitattu viisas professori saanut selville seuraavat ilmiöt:
1. Ken nauraa hehettelee tavuja he, he, he, hänellä on hyvin halveksittava luonteenlaatu ja hän olisi heti huudettava sekä alas että ulos ja olisi lisäksi saapa kaupan päälle kansalaisten halveksumisenkin. Nauraa hehettelevän luonne on näet totisen tieteen lahjomattomalta kannalta sekä sangen juro että nurja ja tuollainen hehettelijä on omanvoitonpyyntöinen, teeskentelijä ja — sanalla sanoen: suuri kelmi, koko mies.
2. Ken taas nauraa hi, hi, hi tavuja, hänellä on tavallisesti perin epäröivä ja epäitsenäinen luonteenlaatu, ja hän on kuin luoko meren lannalla, joka tuulen tutjuteltava, heikko ja huojuvainen, vailla pysyvää pontta ja perää.
3. Ho, ho, ho nauraa hohottavalla on kylläkin kaikin puolin kiitettävä ja kunnioitettava, voimakas ja jalomielinen luonteenlaatu mutta hän arvostaa aina ja kaikessa itsensä kaikkien muiden yli eikä anna toisten mielipiteille ja katsantokannoille juuri muuta kuin korkeintaan kuuntelemisen arvon.
4. Hu, hu, hu on pahin nauru, mitä tieteelliseltä kannalta voi olla, ja sellaiselle naurajalle on heti paikalla ja hyvin kiireen vilkkaan paras kääntää selkänsä ja katsoa, mistä sattuisi olemaan viisi hirttä poikki.
5. Parhain ja kaikin puolin suositeltavin naurun malli on tuo tunnettu ja yleisesti käytetty ha, ha, ha. Se on avomielisen, sydämellisen ja suoran henkilön luonteenlaadun kuvastin ja sellaista naurutapaa käyttävän kanssa on heti hierottava tuttavuutta ja seuranpitoa.
Muita naurutapoja on vielä monia.
Tämän kirjoittaja esim. on kuullut kerran erään kunnioitettavan konstaapelin kimputtelevan suustaan seuraavan sarjan: aih, kih, kih, kih, aih, kih ja erään edesmenneen sekatavarakauppiaan harvinaisen kiah, kiah, kiah-naurun, kuten myöskin muutaman kivalterin kekuttelevan tavuja kek, kek, kek, kuk — lukuunottamatta sitä, että hyvin moni kanssaveljistämme ja sisaristamme päästää riemuitessaan hä, hä hä tai rä, rä, rä-hää.
Niiden arvoitusta, luonteenlaadullisesti, ei italialainen professori, surullista kyllä, selitä.
Mutta ehkä ne osoittavat hyvinkin lempeitä luonteenlaatuja, vaikkei niitä ehkä Italiassa nauretakaan.
Joka tapauksessa on arvoisan yleisön tämän luettuaan tästedes paras nauraa vain hyvän luonteen laadullisesti ha, ha, haa-ta. Tai kenelle se osoittautuu aivan mahdottomaksi — perusluonteelleen kun ei mitään mahda — ja ken ei halua paljastaa heti paikalla luonnettaan, naurakoon koko programmin:
He, he, he, hi, hi, hi, ha, ha, ha, hu, hu, hu, hö, hö, hö, ho, ho, ho, hä, hä, hä, kik, kik, kik, kek, kek, kek, kuk, kiah, kiah, aih, kih!
Huonot ja puolihyvät luonteenlaadut päättävät tietenkin tämän kirjoituksen luettuaan olla viisaampia kuin toiset ja jättää tästä lähtien koko naurun ja vain hymyillä.
Mutta siinä he tekevät itselleen vieläkin huonomman palveluksen.
Sillä nauramatta oleminen osoittaa, ettei tuollaisella yksilöllä ole luonteenlaatua ollenkaan.
Ha, ha, ha!