RUNOLLINEN SAVONMAA
Onhan kaunotaiteita pyhästi palvova Suomen kansa kauttaaltaankin yleensä runoutta rakastavaa ja kernaasti värssyttelevää väkeä, mutta Savon kansa taitaa siinä kuitenkin kaikitenkin muista voiton viedä ja rekordin lyödä.
Kun näet muualla maassa juhlarunoillaan jokaisesta innoittavasta isänmaallisesta tilaisuudesta korpikylän karjanäyttelyyn asti tai värkätään sisäänlämpiävissä savupirteissä vanhoja Väinämön virsiä uuteen uskoon tai tekaistaan tukkipontulla tunnelmarunoja ja rekipajulla lemmenlauluja, näprätään runollisessa Savonmaassa jo korkean oikeuden protokollatkin riimeissä ja runojaloissa.
Todistuksena siitä olkoon seuraava käsiimme joutunut näyte. Se on erään Kuopion takaisen kihlakunnanoikeuden äskeisten vuosien talvikäräjien pöytäkirjasta.
§ 198.
»Talollinen Pekka Ryynänen, Karvasalmen kylästä, on näihin käräjiin alempana selitetyssä tarkoituksessa manuuttanut talollisen Juho Ryynäsen samasta kylästä, ja kun se asia nyt tutkittavaksi otettiin, tulivat saapuville asianosaiset kumpikin itse.
Kantaja lausui kantehensa tällä lausehella:
Vastaajalta viime vuonna koni kuoli kevähällä, jonka raadon rannikolle liki vettä hän vedätti, joss' on kulku kantajalla, venevalkama valittu, sija nuotalle sopiva sekä karjan käynti kanssa; nyt kun raato rannikolla paljahana peittämättä heitti herja ympärinsä hajun haisevan pahasti, josta inho ihmisille tuli tuima sieramihin sekä kalma karjahankin tarttui huonosta hajusta, niinpä kantaja kovasti tästä vaati vastaajata sakkohon nyt saatavaksi sekä pyysi palkintoa kuluistansa käräjissä.
Vastaajapa vastineeksi sanan virkkoi, noin niinesi: Kun minulta miesparalta heitti henkensä hevonen, niin mä raadon rannikolle kauas kuljetin kotoa, hautahan sen heitin sinne ja kun sillä seutuvilla ei oo ihmisten oloja eikä konin kuollut raato ole tuottanut tuhoa, ruttotaudin tarttumista ihmisiin eik' elukoihin, niin mä pyydän puolestani kannetta kumottavaksi jutelmana joutavana.
Asianomaisten ulosmentyä Oikeudessa Päätettiin:
Koskei löydy laeissamme sääntölöitä semmoisia, joissa selvähän sanoisi kuhun koni kuoltuansa, oisi haaska haudattava sekä vieläkin vähemmin sakkoloita siitä pantu, ja kun koni kuoltuansa ei oo eneän tehnyt vahinkoa valittajalle, niin ei Oikeus osannut tehdä muuta määräystä kunpa kantehen kumota asiassa aiheetonna sekä kuitata kulutkin riitaveljesten välillä.
Julistettiin — —.
Niin että kyllä kai sanarikkaalla Savolla lienee nyt toistaiseksi runollisuudessa rekordi.