VIITTEET:
(1) Leskikuningatar Lovisa Ulrikan hovitallimestari.
(2) Itävallan lähettiläs
(3) Näillä ajoin, talvella v. 1872, oli eripuraisuus kuninkaallisessa perheessä noussut korkeimmallensa. Tätä lisäsi etenkin nuot surkeat ja liiankin yleiseen tunnetut tapahtumat perintöruhtinaan syntyessä. Lovisa Ulrika epäili tuon kuninkaallisen lapsen syntyperää, ja kuningas, jonka iloa tämä katkeroi, kielsi mitä ankarimmilla sanoilla äitiänsä tulemasta hoviin. Hän kirjoitti tälle muun muassa näin: "Te olette myrkyttäneet ihanimman päivän elämässäni; nauttikaatte kostoanne; mutta Jumalan nimessä, älkää antautuko yleisön kostolle; pysykää kotonanne, älkääkä saattako minulle sitä mielikarvautta, että näkisin kansani solvaavan omaa äitiäni sen rakkauden vuoksi, jota kansa minua kohtaan tuntee." — (Schinkel Bergman'in Muistoja Ruotsin Nykyisemmästä historiasta, ensimäinen osa, siv. 357.)
[Bernd von Schinkel (1794-1882): Minnen ur Sveriges nyare historia I.]
(4) Nykyinen Kustaa Aadolfin tori.
(5) Vuorimestari August Nordenskiöld, svedenborgilaisen veli ja alkemisti, toimiskeli Drottningholm'illa sievesilaitoksen johtajana, joka laitos oli varsinaisesti perustettu kullantekemisen salaamiseksi. (Adlersparren Historiall. asiakirj.)
(6) Björnram tuli Tukholmiin 1780; oli samana vuonna Kaarlo-herttuan kirjastonhoitajana ja kuninkaallisena kirjurina 400 riksin eläkerahalla. Oli salaisten tutkimusten pääjohtajana huhtikuuhun 1782, jolloin joutui kuninkaan epäsuosioon, joka alkoi vetäytyä hänestä pois, samalla kuin Kaarlo-herttua häntä suojeli. (Adlersparren Historiall. asiakirj.)
(7) Tuon pitkän matkan, jonka Toll kuninkaan asioissa vuonna 1782 teki Saksassa ja Ranskassa, tarkoitus oli pää-asiallisesti hänen seurustelemisensa salatieteilijöiden kera, jolta nämät ilmaisisivat hänellekin tietojaan, joita kerskailivat omivansa. Toll ei onnistunut, mutta kuninkaan into ei laimentunut, jonka seurauksena on tuo vähän jälkeenpäin tehty matkustus Italiaan. (Schinkelin Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, I osa).
(8) Mäster Nilses oli suurempi ravintola kuin yksikään nykyisistä. Sen liike oli kesä aikana niin suuri — semmenkin kun Kustaa III:s hovineen siellä usein piti kemujansa — että sinne ostettiin päivittäin kerman takia 3 á 400 kannua maitoa. (Bellman'in Ko'otut teokset.)
(9) Naisten sekä yleinen kuin myöskin hovipuku oli musta; pitsihihoja, joissa oli valkoisesta harsokankaasta tehdyt puuhkaat tulipunaisia vyöhyitä ja rintaruusuja saivat yksinomaan hoviväki käyttää sekä naiset, jotka olivat tulleet majesteeteille esitellyiksi.
(10) Mumma oli sakeata, ravitsevaa, vehnästä ja eräästä kirpeästä ruohosta tehtyä olutta, jonka eräs Christian Mumme oli v.1192 Braunschweig'issä keksinyt.
(11) vanhanaikainen tanssi, jota erittäinkin hypiskeltiin 1750 vuosisadalla.
(12) Siniportti. Tämä nimi johtuu siitä, että vanha, puistoon johtava ajoportti, joka oli aivan lähellä tuota entistä, vähäpätöistä ravintolaa, oli siniseksi maalattu. Kustaa III:nen aikana kävi, tässä ravintolassa sangen epäiltäviä vieraita.
(13) Eläintarha-kaupunginosa oli tähän aikaan milt'ei yksinomaan pieniä hökkelejä.
(14) Katso: Kirjoituskokoelma, koskeva pukujen muutoksesta Ruotsissa v. 1778. — Keskutie kansallisen puvun ja nykyisten, ylellisten kuosien sekä vaihettelevien värien välillä. Painettu 1773. Kunink. Kirjast.
(15) "Ollen toisen kaartin vänrikkinä Tukholmassa komensi Armfelt eräänä päivänä Kustaa Aadolf'in torilla olevaa vahtia. Sattumalta näkee hän kreivitär Lövenhjelm'in — yhden noista kolmesta sulottaresta — tulevan ajaen torin yli, käskee heti huutaa vahdin aseista ja teettää kuninkaallisen kunnian. Tämä tapaus kerrotaan Kustaa III:nelle, joka käskettää Armfelt'in puheillensa ja kysyy, mitä niin outo teko tarkoitti. Tämä vastasi aivan tyynesti pitäneensä ritarillisena velvollisuutenaan osoittaa kauneuden ja sulouden majesteetille samaa kunnioitusta kuin tavallisellekin majesteetille. Sekä tuo teko että vastaus tuottivat tosin Armfelt'ille moniaan päivän arestin, mutta Kustaa III:nen nerokas silmä oli löytänyt miehensä." (Salattu ei ole unohdettu, historiallisia lisätietoja, C.F. Ridderstad'in kokoamia, VIII:mäs vihko, siv. 66.) "Armfelt alkoi ensin virka-uransa kaartissa ja oli ensin kuninkaan suosiossa, mutta hänen nenäkkäisyytensä ja kevytmielisyytensä, jotka useassa tilaisuuksissa tulivat näkyviin, teki hänet pian vastenmieliseksi, jonka vuoksi hänet käskettiin eroamaan kaartista ja palvelemaan jossakin maaseuturykmentissä…" (Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in kokoamia. I osa siv. 277.)
(16) Armfelt'in oma kertomus. (Katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schinkelin kokoamat, I osa siv. 278.)
(17) Armfelt'ia kohteli Kustaa III:s Spaa'ssa sangen kylmäkiskoisesti; olipa hän niinkin jyrkkä tätä kohtaan että, kun, hän eräänä päivänä aikoi tulla kreivitär Ramelia tervehtimään ja huomasi Armfelt'in kuistilla kreivittään seurueessa, käski hän ajamaan ohitse, koska hän ei tahtonut olla tämän seurassa. Mutta Armfelt oli hankkinut itsellensä monta ystävää. Hän oli miellyttävä ja sukkelasuinen. Kaikki kaunottaret olivat häneen ihastuneet, he liittyivät yhteen, pelastaaksensa hänet siitä häpeästä, jota hänelle aiottiin tehdä sulkemalla hänet seurasta pois. Nämät juonet, joita Armfelt'in sukkeluus ja oveluus auttoivat, voittivat vihdoin kuninkaan vastahakoisuuden. Heidän välillänsä syntyi selvityksiä, jotka loppuivat molemminpuoliseen suosioon. Kuninkaasta oli Armfelt niin viehättävä ja teräväpäinen, niin peräti hänen mielensä mukainen, että hän pyysi tätä tulemaan Ruotsiin ja jäämään hänen luoksensa. Armfelt totteli, ja näin oli ensimäinen askel hänen tulevaisuutensa loistavalla uralla otettu. Hän pääsi samana vuonna luutnantiksi kaartiin ja perintöruhtinaan hoviherraksi. (Schinkel, Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, I osa siv. 278).
(18) Regardez moi (katselkaa minua). Näin nimitettiin tekopilkkuja naisten poskilla.
(19) Baisez moi (suudelkaa minua). Näin nimitettiin tekopilkkuja naisten huulilla tahi suupielessä.
(20) Katso Morianen, aikakausikuvaelmia, II osa siv. 280, 281.
(21) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schenkel'in kokoamat II osa siv. 41.
(22) Geyer a. st. I osa siv. 27.
(23) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in kokoamat I osa, siv. 152.
(24) Kaarlo Kustaa, Smålandin herttua, syntyi Drottningholm'issa Elokuun 25 p. 1872.
(25) Katso historiallista yleiskatsausta Kustaa IV Aadolf-kuninkaan ensimäisistä elinvuosista, siv. 101, 102.
(26) Mitä tulee kertomukseen Lovisa Ulrikan kuolemasta ja viimeisistä hetkistä, katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in kokoamia. I osa siv. 359, 362, 361.
(27) Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta. B. von Schinkel'in kokoamia, I osa, siv. 662.
(28) Suuri Opera avattiin Syyskuun 30 päivänä [1782] uudella näytelmäkappaleella: Cora ja Alonzo, sanat Adlerbeth'in ja sävellys Nauman'in sepittävät.
(29) Nämät kuninkaan ajatukset ovat luettavina erässä kirjeessä Kustaa III:lta kenraliamiraali Trollelle, v. 1783, katso Geijer a. st. III, edell. osa, siv. 92.
(30) Eräässä leirikokouksessa Parolan kentällä, Suomessa, edellisenä vuonna putosi kuningas hevoisen seljästä ja taittoi kätensä.
(31) Gotlannin herttua kuoli seuraavana päivänä Maaliskuun 25 p. 1785.
(32) Katso Schöderheimin muistiinpanoja, siv. 73.
(33) Kustaa-kuningas ja Josef olivat, vaikka kumpikin neroja, kuitenkin liian eriluonteisia tullaksensa ystäviksi keskenänsä; he pitivät toisiansa kovin naurettavina. Kustaa-kuningas nimitti Josefia preussilaiseksi korpraaliksi, ja tämä taas antoi Vienissä näytellä teaaterikappaleita, joissa Ruotsin kuningasta pilkattiin näyttelijäksi. — Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. von Schinkel'in kokoamia, II osa, siv. 229.
(34) Tämä kertomus n.s. julkisista illallisateroimisista, joita tavallisesti kuitenkin pidettiin Tukholman linnassa, on sanasta sanaan otettu kirjasta: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in kokoamia I osa, siv. 246, 247.
(35) Ulfvenkloun puheesta y.m. sekä herttuan kuninkaaksi voitelemisesta katso Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta B. von Schinkel'in kokoamia I osa, siv. 380, 381.
(36) Seulomiseksi nimitettiin erästä tähän aikaan paljo käytettyä ennustamistapaa, jota herttua ja Reuterholmikin väliin harjoitti. Jollakin seuralaisella oli seula, jota hän jollakin tavalla käänteli ympäri, samalla kuin sille tehtiin monenlaisia kysymyksiä, jolloin saatiin erilaisia vastauksia, aina niiden eri asemain mukaan, joihin seula pysähtyi.
(37) Tunnettu on juttu Bellman'ista, joka käyden kuninkaan seurassa ja nähden päihtyneen horjuvan edessänsä, lausui: "Kas tuossa on yksi meidän miehiä!" Vieselgrenin Ruotsin paloviina-asutusten historiasta. Lund'issa 1840. Siv. 95.
(38) Kuninkaall. paloviinan polton johtokunta kirjoitti Heinäkuun 2 p. 1778 piispoille, että "Johtokunnan tarkoitus, joka oli rakkaus siveyteen, ei voitu muulla tavalla paremmin edistää, kuin että rahvaan opettajat jotka heille olivat sielunpaimeniksi määrätyt, koettaisivat saada kukin seurakuntalaistansa taipumaan nimenomaisiin yhdistyksiin, jotka eivät nauttisi muuta kuin valtion valmistamaa paloviinaa sekä etsiskelisivät ilmi salapolttajia." Vieselgren a st, siv. 97. Tuota ryyppäämään pakoittamistapaa, lausuu sama kirjailija a st. 95, että joku piti kiinni ystäväänsä, samalla kun toinen kaatoi ryypyn hänen kurkkuunsa, ensin vannoi itse ryyppäävänsä ja sitte todisti ystävänsä tekevän itsensä vikapääksi valapattoisuuteen, jollei hänkin ryyppäisi y.m. ei ole voitu huomata ennen tätä aikaa, jolloin alamaisten velvollisuutena pidettiin "valtion polttimojen tarkoituksen edistäminen."
(39) Håkan Pietarinpoika, talonpoika, Smålannista, aarteenkaivaja.
(40) Siveä hovineiti sanotaan tähän aikaan olleen niin harvoin nähty, että häntä piloilla nimitettiin "Gibraltariksi," jonka valloittamiseen kaikki nuot urheat ritarit varusteliihevat, jolloin harvoin jäi voitonseppele rohkeimmalta heistä saavuttamatta. Siitä syntyi yleinen ilo hovissa, jossa juotiin tuon onnellisen urhon maljoja. — Leopold'in kertoma juttu.
(41) Kirjettä säilytetään Kustavianilaisessa kokoelmassa.
(42) Kuninkaan omat sanat kreivi Oxenstjernalle näinä päivinä, jolloin hänen mielensä milt'ei ollut epätoivoinen.
(43) Paroni Liljenkrantz, valtiovarain ministeri.
(44) Ehrenström, kuninkaallinen sihteeri.
(45) Päästäkseen Sprengtporten'in vehkeilemisien perille, avattin hänen kirjeensä Ahvenkosken postilaitoksessa (katso Barfod a. st. s. 7.)
(46) Heidenstam, ruotsalainen ministeri Konstantinopolissa.
(47) Ruuth, valtiovarain ministeri (Liljencrantzin jälkeen) sekä taipuvainen välikappale kuninkaan ja Toll'in käsissä.
(48) 1786. Kaarlo-herttuan uni, G. A. Reuterholm'in muistiinkirjoittama.
(49) Jonkinlaatuinen aamunuttu, jota kuningas alkoi käyttää edelläpuolinpäivin huvilinnoissansa, jonka mukaan hovin ylimykset alkoivat käyttää puolalaisia pukuja.
(50) Kuninkaalle oli ennustettu, että hänen tulisi varoa itseänsä punaisiin vaatteisiin puetuilta henkilöiltä.
(51) Puolan kuningas.
(52) Kun seuraavana päivänä saatiin tietää syy Liljehorn'in tuskalliseen levottomuuteen ja kerrottiin Kustaa III:lle hänen olleen yksi murhaajista, vastasi kuningas ainoastansa: — Niin, minä haluan ja tahdon antaa anteeksi.
(53) Paroni Routerholm piti neiti Rudenschöld'iä kovin vaarallisena henkilönä, ja hän oli päättänyt millä hinnalla tahansa pitää tätä erillään herttuasta. Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, II osa, siv. 37.
(54) Houkuttelemalla herttuata mietiskelemään, kuoliko Kustaa III autuaana, voi Reuterholm usein saada herttuan unohtamaan milt'ei kaikki sekä antamaan suosikkinsa yksinään hallita. Katso: Muistoja Ruotsin nykyisemmästä historiasta, Bv. Schinkel'in kirjoittamia III osa, siv. 38.
(55) Katso "Muistoja Ruotsin nykyisimmästä historiasta", B. v. Schinkelin kokoamia. III osa siv. 62, 63.
(56) Katso: "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta" B v. Schinkel'in kokoamia, III osa siv. 33.
(57) Sama kirjailija, III osa, siv. 37.
(58) Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisimmästä historiasta," B. v. Schinkel'in kokoamia; III osa, siv. 41-43.
(59) Suurin vaikeus hallitsijasukua ja valtaistuinta vastaan, kuten luullaan, aijotuissa hankkeissansa oli Reuterholm'illa herttuan myöntymisen saavuttamisessa. Herttua oli haaveilija ja heikko, ja voittaakseen hänet puolellensa, oli Reuterholm'in vaikuttaminen häneen tältä kannalta. Useimpia kokeita tähän suuntaan näyttää myöskin tehdyksi… Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta," B. v. Schinkel'ln kokoamia, III osa, siv. 37.
(60) Katso "Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta", B. v. Schinkel'in kokoomia, III osa, siv. 378.
(61) Katso "Salattu vaan ei unohdettu," VIII vihko, siv, 25?, 27.
(62) Kerrotaan sen oikeuden jäsenen, joka oli antanut viekoitella itseänsä äänestämään vastoin vakuutustansa, sittemmin mielenhäiriössä syöksyneen ales eräästä akkunasta. Katso: "Salattu, vaan ei unohdettu," IX vihko, siv. 15.
(63) Neiti Rudenschöld'istä oli levitetty sellainen huhu, ett'ei hän voisi näyttäytyä yleisölle koska hän muka oli siunatussa tilassa.
(64) Siksi nimitettiin Armfelt'ia tuomiossa, sittekun hän oli tuomittu aateli-arvonsa menettäneeksi.
(65) Katso: "Kunink. Majest, ja Valtakunnan Svean hovioikeuden pöytäkirjat valtiokavallusta koskevassa asiassa jonka johdosta useita henkilöitä oli syytetty ja vangittu. Painetut 1794."
(66) Tästä kovapintaisesta vaatimuksestaan vitsarangaistusta neiti Rudenschöld'ille sai valtiokansleri Sparre sitte yhä kantaa vitsakanslerin liikanimeä. Sanasutkaus, jota ei voi suomeksi syntymään.
(67) "Kreivi Sköldebrand oli yksi niistä monista, joita neiti Rudenschöld'in kauneus oli viehättänyt, ja joka, herttuan käskiessä häntä vangitsemaan neiti Rudenschöld'iä, pyysi päästä tästä toimesta, sanoen olleensa yksi niistä, jotka olisivat halunneet vangita häntä suloisemmilla kahleilla."
(68) Yhdessä näistä kirjeistä, jossa ei ole vuosilukua, kirjoittaa Magdalena Rudenschöld muun muassa lemmikillensä: "Minä olen äiti, sen tiedän, mutta tämä pyhä nimi, joka nyt on suurin onneni, tulee tulevaisuudessa tekemään minut onnettomaksi. Minä tulen jumaloimaan lastani; mutta toinen tulee saamaan sen koko helleyden. Minä tulen aina pysymään sille vieraana. Ah, ystäväiseni, tämä tuntuu kauhealta niin hellälle sydämelle, kuin minun on, joka ei koskaan anna itseänsä puolinaisesti ja jolle kylmäsiskoisuuden ajatus on rangaistus. Tämän lapsen menettäminen ei siinä tapauksessa olisikaan liian suuresta merkityksestä; minä en voisi koskaan missään tapauksessa olla sille hyödyksi, koska minun tulevaisuuteni tulee olemaan alati pysyminen tässä hovissa, jossa ennakkoluulot pakoittavat minua salaamaan sen olennon syntymistä, josta kerran luulin saavani korvauksen kaikista murheistani. Mutta minä jätän sinut nyt, enkelini, sillä minä olen niin murheellinen tänä iltana; onpa minulla niitäkin hetkiä jolloin ankarasti soimaan itseäni tyttöparkani kuolemasta, nähdessäni, että olen, huolimatta siitä ahdistuksesta, jossa olen, voinut antaa hengen pojalleni. Kuinka väkevä ja jyhkeä hän on jäseniltänsä! Ah, minä huomaan hyvin varomattomuudellani tukahuttaneeni tyttäreni kohdussani; olen koettanut pettää sillä itseäni, että sellaisessa ahdistuksessa ei voinut muuten käydäkään. Mutta verhot ovat nyt silmistäni poistuneet, ja minä tulen sen vuoksi kantamaan ikuista murhetta nauttimani onnellisuuden keskellä, sillä minulta ei tule todellakaan mikään puuttumaan, niinkauan kuin 'parhain poikani' minua uskollisesti lempii." Katso: Muistelmia Ruotsin nykyisemmästä historiasta, B. v. Schinkel'in kokoamia, II osa siv. 329,330.
(69) Paitsi kreivi Pentti Rudenschöld'iä täytyi erään toisenkin sukulaisen, paroni Sven Sturen, tehdä vahtipalvelusta samalla kun eräs kolmas sukulainen, kreivi Piper, näyttäytyi hyvällä ryhdillä katselijana Hessensteinin huoneesta, kreivi Rudenschöld pani tämän sisarensa kaakinpuussa olemisen ja onnettomuuden niin pahaksensa, että hän vajosi juoppouteen, joka lyhensi hänen elämänsä.
(70) Aivan ääneensä kuultiin moniaiden englantilaisten merikatteinien kiittävän Jumalaa, etteivät olleet Ruotsin alamaisia. Ainoastansa poikkeuksena tuli neiti Rudenschöldiä kohtaan tyly mieliala kuuluviin. Niinpä ilmaisi muuan vaimo väkijoukosta tyytymättömyyttänsä siitä, että neiti Rudenschöld pääsi puolella tunnilla, vaikka hän oli tuomittu kaakkiin koko tunniksi. Tähän muistutukseen vastasi eräs hänen lähellänsä seisova mies: "Niin, hän tuli ales, ja nyt on teidän vuoronne astua hänen sijaansa."
(71) Paikalla ollut näkijä on sittemmin todistanut tunti ennenmainittua kohtausta tavanneensa Etelämalmin torilla erään kerjäläispojan, joka oli niin humalassa, että tuskin pysyi seisovallansa; mutta hoiperrellen oli hän kuitenkin harjoitellut hurraamaan. Ilkeät ihmiset sanoivat Kustaa-kuninkaan aikana olleen tapana joissakuissa tilaisuuksissa ostaa hurraa-huutoja kahdeksalla äyrillä ja että tätä keinoa nytkin oli käytetty. Tätä arvelua vahvisti sekin seikka, ettei poliisit laisinkaan koettaneet tukahuttaa tätä melua.
(72) Välskäri, joka seuraavana päivänä sitoi neiti Rudenschöld'in jalat kääreillä, sanoi tuon kolme tuntia kestäneen kiivaan astuskelemisen vankeudessa ennen kaakinpuuhun menemistä luultavasti vaikuttaneen veren vetämistä päästä jalkoihin ja pelastaneen Magdalenan halpaudenkohtauksesta.
(73) Eräs hänen aikalaisistansa lausuu: Neiti Rudenschöld‘in omaisuus on noussut niin kalliiseen hintaan ja ollut niin haluttua, että olisi luullut itsensä muutetuksi aikakauteen, jolloin pyhimysten jäännöksiä haluttiin.
(74) Herttuan palvelusta tekevän upseerin, Sköldebrand'in, kertomus mainitusta päivästä.
(75) Ensimäinen asiakirja, jonka alle Kustaa IV:s Aadolf kirjoitti nimensä hallituksen vastaanottaessansa oli neiti Rudenschöldin täydelliseen vapautuskirjeesen.