IV.
Kirje oli Romalta:
»Rakas D.! — Teidän kirjeenne saattoi minut mitä hurjimpaan kiihtymykseen ja hämmästykseen. En ole tehnyt mitään työtä koko päivänä, ja kun Black hyppäsi syliini huutaen: 'Lähde toki kävelemään, tyttö-kulta!' tuskin ymmärsin haukkuiko se vai puhuiko se.
Olen kovin pahoillani, että hauska seurustelumme on keskeytynyt, mutta ettehän tarkoittane, että se on kokonaan lopetettava? Te ette saa tarkoittaa mitään sellaista, muutoin itken silmäni punaisiksi, vaikka niiden pitäisi loistaa ilosta.
Vaikka en minä ymmärrä, miksi niiden pitäisi loistaa ilostakaan, kun näen että te puhutte niin kovin epämääräisesti eikä minulla ole oikeutta ymmärtää mitään. Ellette voi kirjoittaa postitse ettekä lähettää kirjeitä palvelijain mukana, jos minun palvelijani F. on Teidän vihoiksenne ja Teidän asuintoverinne B. on minun viholliseni, niin siinä on aivan kyllin syytä Teille itsellenne tulla tänne keskustelemaan suullisesti asioista. Tulkaa heti. Minä käsken! Näin tärkeässä asiassa sisarella on varmaan oikeus käskeä.
Sisarena minun tietysti pitäisi iloita siitä uutisesta, jonka kerroitte minulle. Minä olenkin iloinen! Mutta koska olen Eevan tytär, on minulla oikeus olla utelias. Minä teen nyt muutamia kysymyksiä.
Te sanoitte, että minä tunnen tuon tytön ja että hän, onnetonta kyllä, on hyvin läheisessä suhteessa minuun — kuka hän on? Tietääkö hän, että Te rakastatte häntä? Onko hän kaunis? Onko hän suloinen? Sanokaa minulle yksi alkukirjain hänen nimestään, yksi ainoa vain, niin olen kiltti. Minä tiedän niin vähän, etten voi tyytyä ennenkuin saan tietää hiukan enemmän.
Te puhutte esteistä ja sanotte, että ne ovat vakavia ja voittamattomia. Se on hirveätä, mutta ehkä se on vain sitä, mitä runoilijat nimittävät »rakkauden julmaksi hulluudeksi», aivan kuin julmuus ja hulluus olisi mikään syy, jonka vuoksi pitäisi paeta rakkautta. Tai ehkä nuo esteet ovat olosuhteissa, mutta siinä tapauksessa, jos tyttö on oikea, hän varmaankin suostuu odottamaan, kunnes nuo vaikeudet ovat voitetut, tai on onnellinen saadessaan jakaa ne rakastettunsa kanssa. Tai ehkä — se on kamala ajatus — ehkä on olemassa kaksi naista, ja kun rakkaus vetää toiseen, vetää velvollisuus toiseen. Siinä tapauksessa pyydän Teitä tarkasti punnitsemaan mitä teette. Velvollisuus on ankara tyranni, joka on murtanut useamman elämän kuin itse rakkaus.
Katsokaa, kuinka minä puhun tuntemattoman sisareni puolesta! Se on hyvin kaunista minun puoleltani, vaikka ette edes ole sanonut kuka hän on, vaan annatte minun itse koettaa saada selville, miellyttääkö hän minua. Mutta miksi ette anna minun auttaa Teitä? Tulkaa heti puhumaan siitä asiasta minulle!
Kuinka turhamielinen minä olenkaan! Silloinkin kun tarjoan apuani kaikuvalla äänellä, jähmetyn pelosta erään asian tähden, jonka Te ymmärrätte paremmin kuin minä. Ehkä tuo nainen, josta puhutte, ei ansaitse Teidän ystävyyttänne eikä rakkauttanne. Voin ymmärtää, että se olisi voittamaton este. Te olette niin korkealla ja Teillä on työnne, pyrintönne kansanne hyväksi ajateltavana. Ja ehkä se on vain turha unelma ja pettävä mielikuva, että lempi nostaa naisen sen miehen tasalle, joka rakastaa häntä.
Ja siinä voi olla jokin erehdys — vakava erehdys. Me emme rakasta siksi, että meidän tulee rakastaa, vaan siksi, ettemme voi sitä vastustaa, eikä ole mitään niin hirveätä kuin miehen ja naisen erilaisuus siinä, kuinka maailma tuomitsee heidän käytöstään. Mutta minä hapuilen aivan pimeässä enkä löydä mitään valonsädettä. Ettekö tahdo luottaa minuun? Luottakaa nyt kumminkin!
Paitsi sitä minun pitäisi puhua muistakin asioista. Muistatteko, kun kerroitte minulle ajaneenne ulos sen M:n? Seuraus oli, että hänestä tuli vakooja, joka lähetettiin Englantiin. Hän on urkkinut Teidän elämäänne ja näyttää saaneen selville yhtä ja toista. Joka päivä odotetaan lisää uutisia häneltä, ja ellette Te tahdo tulla minun luokseni, täytyy minun tulla Teidän luoksenne huolimatta kaikista kielloista.
Huomenna on parlamentin avauspäivä, ja minulla on lippu
hovilehterille, joten Te saatte nähdä minun leijailevan jossakin
Teidän yläpuolellanne pitsien ja hajuvedelle tuoksuvan ilman seassa.
Hyvää yötä! Teidän pimeässä vaeltava sisarparkanne
Roma.»