ALKUSANOIKSI.
Mitenkä olen onnistuva siinä tehtävässä, jonka olen ottanut, antaakseni muiden kuulla sinun elämäntarinasi, Väinö ystäväni, ja tutustuttaakseni heidät sisäiseen elämääsi sellaisena kuin minä sen tunsin?
Kykenenköhän minä näyttämään heille sinun voimakkaan sielusi ihanat kasvot sairauden runtelemassa ruumiissasi?
Ja kuitenkin täytyy minun koettaa. Tiedän, että sinä, joka niin suuresti rakastit kirjoja, olisit onnellinen itse ollessasi kirjan aiheena, ja muistan, että sinä kerran, ikään kuin leikilläsi, kysyit minulta, enkö kerran kirjoittaisi sinusta.
Ja onhan oikeastaan niin, että me tulemme kirjoittamaan tämän kirjan yhdessä, sinä ja minä. Minulla on sinun lapsuutesi "Muistelmat", ja ne kirjeet, joissa olet avannut sydämesi hänelle, jota sanoit äidilliseksi ystäväksesi, ja minä annan sinun itsesi kertoa ja tahdon vain jatkaa siitä, mihin sinä lopetat.
Onhan sinun elämästäsi jo muutama vuosi sitten tullut valmis kokonaisuus, ja sinun vapautettu henkesi on varmaan auttava minua tehtävässäni ja ohjaava kynääni niin, että kertomuksemme löytää tiensä ihmisten sydämiin.
Solängissä 24. p:nä elokuuta 1926.
S. Mannerheim.