XI.
HYVIN TÄHDÄTTY ISKU
Jim huomasi salapoliisin tarkoittavan täyttä totta ja pysyi sen tähden aivan liikkumattomana, mutta hirvittävä kostonhimo paloi hänen silmissään. Salapoliisin revolveri oli suunnattu hänen ohimoansa kohti.
"Tämän te vielä saatte maksaa", sähisi Jim. "Ilmoitan heti poliisille."
"Rouva Hjelm", sanoi salapoliisi, "ottakaa takkini oikeanpuoleisesta taskusta ruskea kirjekuori. Siinä on muuan paperi."
Rouva otti Kragin taskusta kirjekuoren.
"Antakaa se herra Charterille!"
"Kirous ja helvetti! Te ette olekaan lääkäri!" huudahti hän.
"En, vaan poliisimies, Jos teillä siis on vastustamaton halu kääntyä poliisin puoleen, niin — olkaa hyvä."
Jim heitti paperin pöydälle.
"Mitä aiotte pakottaa minut tekemään?"
"Tunnustamaan."
"Mitä minun pitäisi tunnustaa?"
"Että olette Åkerholmin murhaaja."
Jim nauroi pilkallisesti.
"Te olette hullu", sanoi hän, "se heittiö on itse ampunut itsensä."
"Te olette Åkerholmin murhaaja."
"No niin. Olettakaamme, että minä ammuin hänet ja että minä tein sen itsepuolustuksesta, sillä hän ampui ensin minua."
"Minkätähden?"
"Sitä minä en aio teille sanoa."
"Tiedättekö, Jim Charter, että Åkerholmilla oli syy pelätä teitä?"
"Sen minä tiedän varsin hyvin."
"Tiedättekö myös, mikä se syy oli?"
"Arvelen tietäväni, mutta parhaan selityksen saatte veljeltäni."
"Bengt on siis veljenne?"
"Niin. Se tieto on kaiketi teille yllätys."
"Eipä ihan."
"Mutta ettekö todellakaan huomaa toimivanne typerästi? Kuinka aiotte todistaa, että minä olen Åkerholmin murhaaja?"
"Te olette jo puoleksi tunnustanut sen."
Jim nauroi.
"Vai niin", sanoi hän. "Typeryytenne vuoksi halutti minua pitää pientä lystiä kustannuksellanne."
"Ja unohditte todistajan."
"Rouva Hjelm ei tule puhumaan mitään." Jim heitti häneen terävän silmäyksen ja lisäsi: "Hän ei uskalla."
"Sen lisäksi on minulla toinenkin todistus teitä vastaan", sanoi Krag, "Mutta sen minä esitän vasta sitten, kun teidät on tehty vaarattomaksi."
"Vaarattomaksi? Te olette todellakin yksinkertainen. Kuka minut tekee vaarattomaksi?"
"Minä."
"Nyt te olette jo naurettava. Luuletteko voivanne yksinänne vangita minut?"
"Sitä ei teidän tarvitse epäillä."
"Ainoastaan tuo pieni revolveri pahanen estää minua lähtemästä tieheni. Mutta jos te aiotte edelleenkin pidellä sitä kädessänne, niin täytyy teidän silloin toisella kädellänne sovitella minulle käsirautoja, ja se voi kenties tulla teille liian hankalaksi. Voisi sattua niin, että te jonkun ajan kuluttua heräisitte tainnuksista nenä litistyneenä, — minä olisin silloin jo kaukana — sillä minä olen vähintäin kolme kertaa voimakkaampi teitä."
"Älkäähän hätäilkö liikoja", vastasi Asbjörn Krag. "Ainoastaan pienen matkan päässä täältä, nimittäin Kvambergissä, on poliisipäällikkö kaksi konstaapelia mukanaan. Minun tarvitsisi vain pyytää rouva Hjelmin menemään ulos ja ampumaan toisella revolverillani, jolloin he olisivat heti täällä."
Jim rypisti otsaansa.
"Yrittäkää sitä keinoa, niin nähdään, onnistuuko se. — Lopultakin te sentään taidatte olla hiukan ovela."
"Kiitos. Mutta koska se menettelytapa herättäisi liian paljon huomiota, — lahjakkaalla veljellänne Bengtillä on hiukan epäilyksiä minun suhteeni — niin täytyy minun toimittaa vangitsemisenne paljon yksinkertaisemmalla tavalla."
Asbjörn Krag lähestyi Jimiä tähdäten häntä koko ajan revolverillaan.
Jim puristi suuret luisevat kätensä nyrkkiin.
"Teillä näyttää olevan nyrkkeilijän kourat", sanoi Krag.
"Minä olen nyrkkeilijä, sen voivat voimakkaimmat häviölle joutuneet neekerinyrkkeilijät Amerikassa todistaa. Varokaa siis itseänne!"
Krag siirtyi kuitenkin lähemmäksi. Hän totesi itselleen, että tuollaisen nyrkin isku riittäisi kaatamaan härän. Hän muutti nopeasti revolverin vasempaan käteensä.
"Uskon, että olette pehmittäneet neekereitä, ja sen vuoksi uskaltaisin muutaman tuhannen dollarin vedon puolestanne. — Jättiläisen voimat!"
Jim tuli hämilleen.
"Jättiläisen voimat", jatkoi Krag, "laaja voimakas rinta, ennen kuulumaton kestävyys, mutta mikäli minä ymmärrän, nopeutta ja notkeutta puuttuu. Se johtuu siitä, ettette ole tutustuneet uudenaikaisiin nyrkkeilytemppuihin, joitten käyttäminen edellyttää anatomian tuntemista. Mitä sanotte tästä — —?"
Salaman nopeudella antoi Krag voimakkaan iskun Jimin alaleukaan. Jimin kasvot muuttuivat tuhkanharmaiksi. Suusta ja huulilta alkoi vuotaa veri ja hän putosi pyörtyneenä lattialle.
Rouvan hysteerisestä huudosta välittämättä otti Krag esille käsiraudat ja parin sekunnin kuluttua olivat ne Jimin ranteissa. Sitten otti hän taskustaan kloroformipullon, kaatoi sen sisällyksen nenäliinaansa ja antoi Jimin hengittää sitä.
"Nyt pysyy hän vaarattomana ainakin vähän aikaa", sanoi Krag.
Rouva katsoi häntä pelokkain silmin.
"Onko hän kuollut?" kysyi hän.
"Ei, hän nukkuu", vastasi Krag hymyillen. "Voitte olla aivan rauhallinen. Tunnin kuluttua toimitan hänet täältä pois, ja sen ajan elää hän kokonaan unien maailmassa." —
Krag lähti.
Saapuessaan Kvambergiin huomasi hän, että Bengtin huoneen akkunasta loisti vielä tuli. Poliisipäällikkö ja tohtori olivat odottaneet kärsimättöminä.
"Saavutitko hänet?" tiedusteli tohtori
"Jim Charter, Bengtin veli ja Åkerholmin murhaaja makaa rouva Hjelmin talossa vangittuna."
Krag kertoi lyhyesti kohtauksensa Jimin kanssa. Sen jälkeen antoi hän määräykset siitä, miten edelleen oli meneteltävä.
Hän ja poliisipäällikkö vangitsevat Bengtin. Tohtorin ja kahden konstaapelin piti sillä aikaa käydä tutkimassa sitä vanhaa huvimajaa, johon Krag oli nähnyt Jim Charterin katoavan.
Bengt istui kirjoittamassa kun Krag ja poliisipäällikkö menivät hänen huoneeseensa. Krag esitteli itsensä: "Salapoliisi Asbjörn Krag, Kristianiasta."
Bengt tiedusteli heidän myöhäisen tulonsa syytä, ja kun poliisipäällikkö ilmoitti vangitsevansa hänet osallisuudesta Åkerholmin murhaan, antautui hän ilman vastarintaa. Poliisipäällikkö asetti hänelle käsiraudat.
Herrat jäivät odottelemaan tohtorin ja konstaapelin paluuta.
"Tässä löytömme", huudahti tohtori ovella. Konstaapelit kantoivat suurta vaatenippua, jota Krag heti ryhtyi tarkastamaan. Siinä oli omituinen ryhmä mitä erilaatuisimpia vaatteita: vanhoja nahkahousuja, kullalla kirjailtuja vöitä, nahkaliivejä, korkeavartisia saappaita j.n.e.
"Jos olisin tiennyt", sanoi Asbjörn Krag, "että heidän varastonsa on ollut näin lähellä, olisi tämä murhenäytelmä saanut toisen muodon ja Åkerholm tullut pelastetuksi."
Ennenkuin Bengtiä lähdettiin viemään, oli Kragilla pari minuuttia kestävä keskustelu hänen kanssaan.
Sen jälkeen sanoi salapoliisi:
"Kaikki on järjestyksessä. Viekää hänet vankilaan ja ottakaa Jim Charter mennessänne mukaanne. Hänen kulettamisensa on helppo tehtävä, sillä hän ei herää ennenkuin vankilassa."
Katetut ajoneuvot lähtivät liikkeelle.