KAHDESTOISTA VARKAUS.
Ainoa joka säilytti tyyneytensä tästä huomiota herättävästä ilmoituksesta oli Asbjörn Krag. Jopa pikku neitikin näytti olevan syvästi järkytettynä tämän uuden, arvoituksellisen varkaan hävyttömyydestä ja menestyksestä.
Krag pyysi saada lähempiä erikoistietoja siitä mitä oli tapahtunut, ja
Brede alkoi kertoa:
"Kuten hyvin voit ymmärtää olen minä nyt useita päiviä lepäämättä etsinyt varasta, mutta nyt olen todellakin taipuvainen uskomaan sitä mahdottomaksi.
"Sillä mannermaanjunalla, joka saapui Kristianiaan puolisen tuntia sitten, odotettiin useita vieraita matkailijoita, ja me otaksuimme siksi että varkaan täytyi kohdistaa erikoisen huomion juuri tähän junaan. Siten sattuikin olemaan asian laita, josta nyt saat kuulla.
"Miss Stevard, joka istuu tässä, meidän kelpo virkatoverimme, ehdotti edelläpuolenpäivää, että hän matkustaisi Mossiin ja sieltä seuraisi mannermaanjunaa Kristianiaan. Sitä suunnitelmaa pidin oivallisena. Sillä aikaa ottaisin minä aseman ja sen ympäristöt käsiini.
"Sanottu ja tehty.
"Neiti Steward matkusti ja minä odotin jännityksellä junan saapumista, sillä aavistin, että jotain tulisi tapahtumaan.
"Oli päätetty että neiti ottaisi lipun ensiluokkaan, sillä rikkaimmat matkailijathan, joita varkaat useimmin seuraavat, matkustavat juuri tässä luokassa.
"Olin asemalla jo tuntia aikaisemmin junan saapumista, ja voin vakuuttaa sinulle, paras Krag, että olin sijoittanut väkeni paraimmalla tavalla. Jokainen uloskäytävä oli miehitetty, kaikissa odotussaleissa ja ovissa seisoi poliiseja, niinikään pakaasitoimistossa. Itse kävelin paikasta toiseen pitäen silmällä niitä henkilöitä jotka tulivat asemalle.
"Muutamia minuutteja ennen junan tuloa huomasin erään nuoren, sirosti puetun keikarin, jonka käytös pani minut epäilemään. Ei kukaan läsnäolevista tuntenut häntä. Ei kukaan ollut nähnyt hänen tuloaan asemalle, mutta äkkiä seisoi hän asemasillalla, kädet taskuissa välinpitämättömänä ja onnellisesti tietämättömänä siitä huomiosta jonka hän herätti.
"Asetin muutaman miehen hänen läheisyyteensä vahtimaan häntä, ja sitten saapui juna.
"Senjälkeen tuli meidän pieni neitisemme, mennessään sanoen minulle:
"'Tällä kerralla ei ole mitään tapahtunut. Kaikilla matkustajilla on arvoesineensä tallella.'
"Tulin iloiseksi ettei mitään uutta varkautta ollut tapahtunut ja puhuin siitä kun kuului huomiota herättävä huuto toisen luokan odotussalista.
"Se oli eräs nainen, joka huusi.
"Minä riensin kiireellisesti sinne ja näin hyvinpuetun naisen, joka kulki edestakaisin odotussalin lattialla huutaen keskeymättä:
"Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!
"Minä menin tietenkin heti hänen luoksensa ja selitin olevani poliisimies ja pyysin häneltä lähempää selvitystä.
"Ja mitä luulet sinä minun saaneen kuulla.
"Niin, että naiselta itse odotussalissa oli varastettu noin kolmekymmentätuhatta kruunua sisältänyt käsilipas.
"Hän oli rouva Bliken-Binderup, eräs tanskalainen aatelisnainen, joka täällä olisi ottanut osaa eräisiin juhlallisiin häihin, ja joka senvuoksi oli ottanut mukaansa kaikki jalokivensä. Hän kuletti niitä pienessä käsilaukussa.
"Asema sulettiin heti ja ei ketään matkustajaa laskettu ulos ennen tarkastusta.
"Virkaveljemme auttoi minua tarkastamalla naisten matkatavarat.
"Mutta käsilaukku oli ja pysyy poissa.
"Silloin tulin ajatelleeksi sitä sieväpukuista mieshenkilöä, jonka olin nähnyt asemasillalla, ja juoksin sentähden ulos katsoakseni oliko hän siellä vielä.
"Niin, siellä alhaalla seisoivat ne molemmat miehet jotka olivat saaneet toimekseen pitää häntä silmällä.
"'Missä hän on', kysyin minä miehiltä.
"Molemmat miehet katsoivat pelästyksissään ympärilleen ja heidän kasvonsa venyivät kovin pitkiksi.
"'Mutta hänhän oli täällä', sanoi ensimäinen.
"'Aivan oikein', vastasi toinen, 'siitä ei voi olla enempää kuin sekuntin ajan.'
"Mies oli kuitenkin poissa ja en ole häntä nähnyt sittemmin."
"Hänen tunnusmerkkinsä", kysyi Krag.
"Suuri, tumma, mustaviiksinen mies, aivan uudenaikaisesti puettu, silkkivuorisine päällystakkeineen. Lähemmän kuvauksen saat tästä."
Harald Brede heitti hänelle erään kirjekotelon, jota Krag kiireesti silmäili.
"Mutta", huomautti hän, "jos ne molemmat konstaapelit koko ajan pitivät häntä silmällä, niin onhan mahdotonta että hän olisi voinut tehdä varkauden."
"Ei tietenkään ei, mutta miksi hän niin äkkiä katosi? Olen jo sanonut sinulle ettei kukaan ollut nähnyt hänen tulevan sieltä, ja hän ei ole todennäköisesti kulkenut jonkun vahtipaikkani ohi."
"Tunnustan että tämä on mystillistä. Mitä ajattelette te neitiseni?" kysyi hän, kääntyen englantilaisen naissalapoliisin puoleen.
"Luonnollisesti on tämä salaperäistä", sanoi tämä merkillinen nuori nainen, "mutta tulette näkemään vielä salaperäisempää kun kuulette miten varkaus tapahtui?"
"Olen pelkkänä korvana", vastasi salapoliisi.
"Niin", selitti naissalapoliisi, "rouva Bliken muistaa varmaan, että hänellä oli laukku kädessään jättäessään rautatievaunun. Kun hän varsin hyvin tiesi, miten kallisarvoinen laukun sisällys oli, kantoi hän sitä itse odotussalin lävitse, siellä hän hetkiseksi pani sen luotaan pöydälle napittaakseen käsineensä.
"Äkkiä katosi laukku. Ei ketään ollut läheisyydessä, joka olisi voinut varastaa sitä. Laukkua ei löytynyt koko salista. Rouva vakuutti sen kirjaimellisesti puhuen uponneen sisään. Silloin hän hämmästyneenä ja pelästyksissään kulki lattialla edestakaisin käsiään väännellen ja huusi:
"'Ottakaa varas kiinni! Ottakaa varas kiinni!'"
"Onko tässä kaikki?" kysyi Krag.
"Kyllä", vastasi nuori nainen, hiukan loukkaantuneesi, "arveletteko itse siinä olevan tarpeeksi?"
Poliisipäällikkö kulki epätoivoisena lattialla.
Hän oli päässään laskenut kuinka suuriarvoiset kaksitoista varkautta olivat, ja sai hän seitsemän- ja kahdeksankymmentuhannen välillä olevan summan.
Krag säilytti salaperäisen miehen tuntomerkit, ja pyysi hän naissalapoliisia tulemaan myöhemmin poliisiasemalle, jos mahdollisesti olisi jotain uutta, — joka oli eräs menettelytapa antaa tunnustus siitä, että nainen oli liiallinen — jonka jälkeen Krag kutsui kokoon koko käytettävissä olleen poliisivoiman.
Viisi kappaletta tuli heti, loput olivat toimissaan. Heille nyt Krag esitti mielipiteensä asiasta.
"Olen kuullut ainoastaan puhuttavan varkauksista", sanoi hän, "ja enkä ole ollut läsnä ainoassakaan tapauksessa kun varkaudet ovat tapahtuneet, mutta kuitenkin voimme suurella varmuudella päättää, että toimimassa on kansainvälinen hotelli- ja taskuvaras. Ja toimiikin se aivan uudella hämmästyttävällä tavalla. Minulla on rikoskirjallisuuskokoelmassani enemmän kuin kaksituhatta erilaista kertomusta rautatievarkauksista, ja joista useita kehutaan käytännössä erittäin tehokkaiksi. Mutta minun täytyy tunnustaa etten voi verrata jotain näistä niiden varkauksien rinnalle joita täällä on tapahtunut.
"On sitäpaitse aivan varmaa, että varas, uskon vieläkin, että niitä on vain yksi, on keksinyt uuden ja hienon tempun.
"Hän voi saada katoamaan kahdeksantoista kilon painoisen laukun. Nainen asettaa käsilaukkunsa hetkeksi luotaan napittaaksensa käsineensä, ja yks kaks on laukku kadonnut.
"Ensimäiseksi siis voimme päättää, että varas on kansainvälinen. Sen jälkeen, että hän on erittäin perinpohjainen. Sitten, että hän on keksinyt uuden varastamistempun, jota ei ennen ole käytetty, sillä muussa tapauksessa me olisimme siitä jo selviytyneet.
"Tämä temppu on varmaankin yhtä yksinkertainen kuin nerokaskin, ja kun me sen vihdoinkin löydämme nauramme me itseksemme ettei mieleemme pälkähtänyt tämä naurettavan yksinkertainen selitys.
"Siis, paraat virkaveljet, me olemme täällä tekemisissä varkaan kanssa jolla on erikoisalanaan varastaa käsilaukkuja ja muita pieniä laukkuja rautatieasemilta ja hotelleista.
"Olen juuri nähnyt luettelon varastetuista esineistä ja olen huomannut ettei varas missään tilaisuudessa ole tehnyt yritystäkään varastaa muita kuin käsilaukkuja ja kohtalaisen suuria matkalaukkuja.
"Ei koskaan yksinkertaisia taskuvarkauksia, ei yrityksiä varastaa koko pakaasia, joka kuitenkin on niin tavallista suurkaupunkien liikenteessä.
"Tämän tosiasian ei tarvitse ainoastaan merkitä sitä, että varas tahtoo käsilaukkuja sentähden, että hän siellä arvelee olevan sitä mitä hän voi käyttää.
"Se voi myöskin merkitä sitä, ettei hänen varastemppuaan voidakaan käyttää kaikkiin esineisiin nähden, vaan ainoastaan sellaisiin laukkuihin — joihinkin suurempiin se ei varmaankaan onnistuisi.
"Voi vallan hyvin tapahtua, että meillä on eräs johtolanka esillä selitykseen.
"Niin muodoin emme saa unhottaa, että olemme tekemisissä ihmisen kanssa, joka voi varastaa itselleen käsilaukun ja säännöllisesti voi saada sen näkymättömäksi, voi saada sen katoamaan, huolimatta omistajan seisomisesta sen vierellä.
"Ja ei siinä kyllin. Hän voi vielä mennä läpi suljettujen ovienkin laukku kädessä — eikä ole ketään joka huomaasi laukkua.
"On kuin olisimme tällä kerralla tekemisissä jonkun ensiluokkaisen velhon kanssa, ja minä iloitsen saadessani olla peitsisillä tuon salaperäisen varkaan kanssa. Toistaiseksi saamme etsiä löytääksemme sen salaperäisen tuntemattoman, johon sinä, paras Brede kiinnyit siellä asemalla.
"Etsikäämme kaikki hotellit, ruokalat ja matkailijakodit. Olkoonpa hän kaupungissa, olkoonpa hän vieraskin, ei hän voi sittekään paeta näyttäymättä jossakin näissä paikoissa."
Heti sen jälkeen ryhtyivät salapoliisit töihinsä. He jakoivat kaupungin kuuteen piiriin. Jokainen salapoliisi otti yhden piirin ja siten alkoi hotellien etsintä. Tällä välin oli poliisipäälliköllä ja Kragilla vielä pieni keskustelu keskenään.
Salapoliisipäällikkö kysyi mihin toimenpiteisiin salapoliisi ryhtyisi.
"Ainoa oikea keino pääsiakseni tunkeutumaan mysterioihin on, että annan itseltäni varastaa."
"Millä tavalla te sen saavutatte?"
"Niin kuin jo hetki sitten sanoin sopii tämä puku minulle oivallisesti valepuvuksi. En voi saada parempaa. Kun varustaudun vielä englantilaisilla poskiparroilla ja piipulla, niin ei kukaan voi eroittaa minua englantilaisesta matkailijasta."
"Aivan oikein, tehän olettekin mestari valmistamaan valepukuja."
"Sitten varustaudun eräällä pienellä keltaisella matkalaukulla, joka on minulla kotonani, ja kun tämä laukku, joka muuten on kaikkein hienointa nahkaa, näyttää kovin arvokkaalta, tulee luultavasti salaperäinen varas kunnioittamaan minua huomiollaan."
"Erinomainen hanke", sanoi poliisipäällikkö. "Missä aijotte nousta mannermaanjunaan?"
"Fredrikshaldissa eli mahdollisesti jo Kornsjössä. Menen siksi ajaksi rautatieasemalle noutamaan vanhat matkapaperini. Täytyy olla puettuna valepukuun pienempiäkin yksityiskohtia myöten. Otaksun, että ensimäinen luokka olisi paras, eikö totta?"
"Kyllä", vastasi poliisipäällikkö, "englantilaisena lordina ja ylähuoneen jäsenenä ehdottomasti ette voi käyttää muuta kuin ensimäistä luokkaa. Mutta ettekö tarvitse apua mihinkään?"
"Ei kiitos, toistaiseksi ei. Mutta tulen kyllä puhumiaan suuni puhtaaksi?"
"Mitä luulette olevan hyötyä itsellenne pienestä neidistämme?" kysyi lopuksi poliisipäällikkö.
"Mistä pienestä, herra poliisipäällikkö?"
"Naissalapoliisista."
"Ei mitään." vastasi Asbjörn Krag.