ENSIMMÄINEN LUKU.
30 p:nä huhtik. 1846.
Rakas äiti.
Tuhannet kiitokset kirjeestäsi, jossa kerroit minulle Armgard von Schillingin menneen kihloihin herra von Maiboom-Pöppenraden kanssa. Armgard on itsekin lähettänyt minulle kihlausilmoituksen (erittäin hienon, kultareunaisen kortin), ja sitäpaitsi kirjoittanut kirjeen, jossa hän kertoo äärettömän ihastuneesti sulhasestaan. Sulhanen kuuluu olevan kuvankaunis mies ja hyvin hienokäytöksinen. Kuinka onnellinen Armgard siis mahtaneekaan olla! Kaikki menevät nykyään naimisiin; Münchenistä olen myös saanut ilmoituksen Eva Ewersiltä. Hän saa panimonjohtajan.
Mutta nyt minun täytyy kysyä sinulta erästä seikkaa, rakas äiti: miksi konsuli Buddenbrookin perheen jäseniä ei yhä vielä ole kuulunut tänne? Vai odotatteko te Grünlichin virallista kutsua? Se ei ole tarpeellista, sillä hän ei ajattele sitä yhtään, luullakseni, ja kun minä kysyn sitä häneltä, vastaa hän: Niin, niin, lapsi, sinun isälläsi on muuta tekemistä. Vai otaksutteko häiritsevänne minua? Ette ollenkaan! Vai luuletteko, että se herättäisi minussa koti-ikävää? Olenhan minä toki hyvin järkevä rouva, joka on tarttunut elämään kiinni ja on kypsynyt.
Olin juuri kahvilla Madame Käselaun luona, joka asuu lähellä; he ovat miellyttäviä ihmisiä, ja myöskin vasemmanpuoliset naapurimme, Gussmannit (talomme tosin ovat jokseenkin kaukana toisistaan), ovat seuraarakastavia ihmisiä. Meillä on pari hyvää perheystävää, jotka kumpikin myös asuvat täällä: tohtori Klaassen (josta minun pitää toiste kertoa sinulle enemmän), ja pankkiiri Kesselmeyer, Grünlichin läheinen ystävä. Et voi aavistaa, kuinka hullunkurinen vanha herra hän on! Hänellä on valkoinen, tasaiseksi leikattu poskiparta ja muutamia mustia ja valkoisia ohuita haivenia päässä, jotka ovat aivan kuin höyheniä ja liehuvat pienimmänkin vedon käydessä. Koska hän myös liikuttelee päätään aivan kuin lintu ja on jotakuinkin puhelias, kutsun minä häntä aina »harakaksi»; mutta Grünlich kielsi minua tekemästä niin, hän sanoi, että harakka on varas, mutta herra Kesselmeyer on rehellinen mies. Käydessä hän nyökyttelee yläruumistaan ja soutaa käsillään. Hänen höyhenensä ylettyvät vain pään takaosan puoliväliin, josta alkaa punainen ja sierettynyt niska. Hänessä on jotakin hyvin hauskaa ja huvittavaa! Toisinaan hän koputtaa poskeani ja sanoo: Te olette niin hyvä pikku rouva. On suuri onni Grünlichille, että hän on saanut teidät! Sitten hän kopeloi esiin silmälasit (hänellä on aina mukanaan kolme paria, jotka riippuvat pitkissä nyöreissä hänen valkoisilla liiveillään ja aina sotkeutuvat toisiinsa), asettaa ne nenällensä, jonka hän samalla nirpistää aivan yhteen kippuraan, ja katsoo minua suu ammollaan niin tyytyväisen näköisenä, että minä nauran hänelle vasten silmiä. Mutta hän ei ole siitä millänsäkään.
Grünlich itse on kovasti työssä kiinni, ajaa aamuisin kaupunkiin pienillä keltaisilla rattaillamme ja tulee usein vasta myöhään illalla kotiin. Väliin istuu hän minun luonani ja lukee sanomalehtiä.
Kun me menemme kutsuihin, esimerkiksi Kesselmeyerille tai konsuli Goudstikkerille, joka asuu Alsterdammin varrella, tai senaattori Bockille Rathausstrasselle, täytyy meidän ottaa vuokrahevonen. Olen jo monta kertaa pyytänyt Grünlichiä hankkimaan vaunut, sillä ne olisivat tarpeelliset täällä maalla. Hän on myös puolittain luvannut sen minulle, mutta hän ei, ihmeellistä kyllä, ylimalkaan lähde mielellään minun kanssani vieraisille. Eikä hän ilmeisestikään pidä siitä, että puhelen toisten kanssa. Voisiko hän olla mustasukkainen?
Huvilamme, josta jo olen kertonut sinulle perinpohjaisesti, rakas äiti, on todellakin hyvin kaunis ja on käynyt yhä kauniimmaksi kun olemme hankkineet uusia huonekaluja. Alakerran salonkia vastaan sinulla ei voisi olla mitään muistuttamista: se on ylt'yleensä ruskeata silkkiä. Viereisessä ruokasalissa on hyvin kaunis seinälaudoitus; tuolit ovat maksaneet kukin 25 sievoista markkaa. Minä istun orvokkihuoneessa, jota käytetään arkihuoneena. Ja sitten siellä on vielä tupakka- ja pelihuone. Saliin, joka täyttää toisen puolen yläkertaa eteisen vastakkaisella puolella, on pantu keltaiset ikkunaverhot, ja se näyttää nyt erittäin hienolta. Yläkerrassa ovat makuu-, kylpy-, pukeutumis- ja palvelijainhuoneet. Keltaisten rattaiden ajajana meillä on pieni ratsaspalvelija. Olen jotakuinkin tyytyväinen molempiin naispalvelijoihin. En tiedä, ovatko he aivan rehellisiä, mutta eihän minun tarvitse ajatella joka lanttia, Luojan kiitos. Sanalla sanoen: kaikki on nimemme mukaista.
Mutta nyt tulee tässä vielä eräs asia, rakas äiti, tärkein kaikista, olen säästänyt sen kirjeen loppupäähän. Joku aika sitten minusta tuntui niin merkilliseltä, tiedätkös, en ollut oikein terve enkä oikein kipeäkään. Tilaisuuden sattuessa kysyin neuvoa tohtori Klaassenilta. Hän on aivan pikkuruikkuinen herra, jolla on suuri pää ja siinä vielä suurempi hattu. Hän pitää aina ruokokeppiään, jonka päässä on pyöreä luulevy, pitkää poskipartaansa vasten, joka on melkein kirkkaan vihreä, koska hän on jo monta vuotta värjännyt sitä mustaksi. Olisitpa nähnyt hänet! Hän ei vastannut lainkaan, kohensi silmälasejaan, räpytteli punaisia silmiään, nyökkäsi minulle potaattinenällään, hihitti ja tarkasti minua niin häikäilemättömästi, etten tiennyt mitä tehdä. Sitten hän tutki minut ja sanoi, että kaikki järjestyisi mitä parhaiten, minun tuli vain juoda kivennäisvettä, sillä minä olin ehkä hiukan heikkoverinen. — Voi äiti, ilmoita se rakkaalle isälle hyvin varoen, jotta hän voisi kirjoittaa sen sukupapereihin. Ensi tilassa saat kuulla lisää!
Sano isälle, Christianille, Klaralle, Thildalle ja Ida Jungmannille sydämelliset terveiseni. Olen äskettäin kirjoittanut Thomakselle Amsterdamiin.
Uskollinen ja kuuliainen tyttäresi
Antonie.
2 p:nä elokuuta 1846.
Rakas Thomas.
Olen ilokseni lukenut yhdessäolostasi Christianin kanssa Amsterdamissa; ne ovat varmaan olleet hauskoja päiviä. En ole vielä saanut tietoja veljesi loppumatkasta Ostenden kautta Englantiin, mutta toivon, että Herra on suonut sen sujua hyvin. Toivon myös, ettei hänen, kun hän nyt on päättänyt jättää tieteelliset opintonsa, ole oleva liian myöhä opiskella kunnollisesti esimiehensä M. Richardsonin luona, ja että hänellä on oleva menestystä kauppa-alalla. Mr. Richardson (Threedneedle Street) on, kuten tiedät, liikkeen läheinen kauppaystävä, ja iloitsen siitä, että molemmat poikani ovat saaneet paikan liikkeissä, jotka ovat ystävällisissä suhteissa kanssamme. Siitä johtuvan siunauksen olet sinä jo voinut huomata: Tyydytyksekseni olen kuullut, että herra van der Kellen jo ensi neljännesvuoden kuluttua on kohottanut palkkaasi ja on antava sinulle edelleen sivuansiota; olen vakuutettu siitä, että sinä olet kunnollisella käytöksellä osoittautuva tuon luottamuksen arvoiseksi nyt sekä vastedes.
Mutta samalla minua surettaa se, ettei sinun terveytesi ole ollut aivan hyvä. Se, mitä kirjoitit hermostumisesta, toi mieleeni oman nuoruuteni, jolloin työskentelin Antwerpenissä, josta minun täytyi lähteä Emsiin terveyslähteelle. Jos sama keino osoittautuisi tarpeelliseksi sinullekin, poikani, olen tietenkin valmis, kuten hyvin ymmärtänet, avustamaan sinua rahalla sekä neuvoilla, vaikka pelkään yleensä muita menoja nykyisinä valtiollisesti rauhattomina aikoina.
Me teimme sittenkin, äitisi ja minä, matkan Hampuriin kesäkuun keskivaiheilla, sisartasi Tonyä tervehtimään. Hänen miehensä ei ollut meitä pyytänyt, mutta otti meidät kuitenkin sydämellisesti vastaan ja oli niin kokonaan seuranamme ne kaksi päivää, jotka hänen luonaan vietimme, että laiminlöi liikeasiansa ja soi minulle tuskin aikaa käväistä kaupungissa Duchamps'ien luona. Antonie on ollut viidettä kuukautta raskauden tilassa; lääkäri vakuutti, että kaikki oli käyvä säännönmukaisesti ja suotuisasti. —
Minun on vielä mainittava, että olen saanut herra van der Kellenin kirjeen, joka tuotti minulle iloa ja josta näkyy, että sinä olet myös yksityiselämässä suosittu vieras hänen perhepiirissään. Sinä olet, poikani, nyt siinä iässä, jolloin alat nauttia sen kasvatuksen hedelmiä, jonka vanhempasi ovat sinulle antaneet. Mainitsen sinulle tässä neuvoksi, että minä siinä iässä, ollessani Bergenissä ja Antwerpenissä, aina koetin olla avuksi ja mieliksi esimieheni puolisolle, mistä minulle koitui hyvin paljon siunausta. Lukuunottamatta arvokasta ja viehättävää seurustelua esimiehen perheen kanssa hankkii siten itselleen esimiehen puolisosta erittäin vaikuttavan puoltajan, jos sattuisi sellainen, tosin mitä huolellisimmin kartettava, mutta sentään mahdollinen seikka, että työssä ilmaantuisi hairahdus tai että esimiehen taholta jossakin asiassa ilmenisi tyytymättömyyttä. —
Mitä kaupallisiin tulevaisuussuunnitelmiisi tulee, poikani, ilahduttavat ne mieltäni niissä kuvastuvan vilkkaan harrastuksen vuoksi, joskaan en voi täydellisesti niitä kannattaa. Sinä lähdet siitä, että niiden tavaroiden kaupaksisaanti, joita synnyinkaupunkimme ympäristö tuottaa, kuten viljan, leseiden, vuotain ja karvojen, villan, öljyn, öljykakkujen, luiden j.n.e., on sen luonnollisin, varmin tulolähde, ja aiot siis pääasiallisesti, välityskaupan ohella, kääntyä sille alalle. Itse ajattelin myös samaa eräänä ajankohtana, jolloin kilpailu tuolla alalla vielä oli hyvin vähäinen (se on nyt melkoisesti lisääntynyt) ja tein myös varojen ja tilaisuuden mukaan eräitä kokeiluja. Englantiin tekemälläni matkalla oli myös pääasiallisesti tarkoitus etsiä tuosta maasta pohjaa aiheilleni. Matkustin sitävarten Skotlantiin asti, solmien monta edullista tuttavuutta, mutta huomasin pian sikäläisten liiketoimien vaarallisen luonteen, minkä vuoksi niiden kehittäminen edelleen tyrehtyi, varsinkin koska minä aina olen pitänyt mielessäni kehoituksen, jonka kantaisämme, liikkeemme perustaja, on jättänyt opiksemme: »Poikani, tee uutterasti kauppoja päivällä, mutta tee vain sellaisia kauppoja että voit nukkua rauhassa yösi!»
Tämän periaatteen aion pitää pyhänä kuolemaani asti, vaikka joskus voi joutua epäilyksen valtaan nähdessä, miten ilman sellaisia periaatteita toimivat ihmiset menestyvät paremmin. Tarkoitan Strunck & Hagenströmiä, joka on alkanut kasvaa huimaavasti, kun taas meidän asiamme sujuvat liian hitaasti. Tiedät, ettei liikkeemme isoisäsi kuoleman aiheuttaman pienentymisen jälkeen enää ole kasvanut, ja rukoilen Jumalaa, että voisin jättää sen sinun käsiisi ainakin semmoisena kuin se on nykyisenään. Prokuristi Marcushan on kokenut ja viisas auttajamme. Kun vain äitisi suku voisi liikutella groscheneitaan hiukan säästävämmin; tuo perintö on meille mitä tärkein!
Olen ollut ylenmäärin kiinni kauppa- ja kaupungin asioissa. Olen Bergenfahrer Kollegiumin vanhin esimies ja minut on myös valittu ensin Rahatoimituskunnan porvarilliseksi edustajaksi, sitten Kauppakollegion tilintarkastusvaliokunnan ja Pyhän Annan Köyhäintalon johtokunnan jäseneksi.
Äitisi, Klara ja Klothilde lähettävät sydämelliset terveisensä. Useat herrat, senaattorit Möllendorpf ja tohtori Överdieck, konsuli Kistenmaker, kaupanvälittäjä Gosch, C.E. Köppen, herra Marcus konttoristamme ja kapteenit Kloot ja Klötermann ovat myös pyytäneet tervehtimään sinua. Herra kanssasi, poikani! Tee työtä, rukoile ja säästä!
Sinua huolehtivasti rakastava
Isäsi.
8 p:nä elokuuta 1846.
Rakkaat, korkeasti kunnioitetut vanhemmat!
Allekirjoittanut saattaa suureksi ilokseen ilmoittaa, että tyttärenne, hellästi rakastettu puolisoni Antonie puoli tuntia sitten synnytti lapsen. Se on Jumalan sallimuksesta tyttö, enkä löydä sanoja kuvaillakseni iloista liikutustani. Kalliin nuoren äidin samoin kuin lapsen tila on erinomainen, ja ilmoitti tohtori Klaassen olevansa täysin tyytyväinen asiain kulkuun. Myös kätilö, rouva Grossgeorgis, sanoo synnytyksen sujuneen erinomaisesti. — Liikutus saattaa minut laskemaan kynän kädestäni. Tervehdän arvoisia vanhempiani sydän täynnä mitä hartainta kunnioitusta
B. Grünlich.
Jos se olisi ollut poika, tietäisin hyvin kauniin nimen. Nyt tahtoisin antaa sille nimen Meta, mutta Gr. pitää Erika nimestä.