NELJÄS LUKU.
Konsuli Buddenbrook sanoi vaimolleen:
»Jospa edes voisi ajatella, että Tonyllä on joku pätevä syy kieltäytyä tästä liitosta! Mutta hän on lapsi. Bethsy, huvinhaluinen lapsi, joka tanssii mielellään, antaa nuorten miesten hakkailla ja nauttiikin siitä kovasti, koska tietää olevansa kaunis ja hyvästä perheestä… hän etsii ehkä tiedottomasti omaansa, mutta minä tunnen hänet, hän ei ole vielä oppinut tuntemaan sydäntään, kuten sanotaan… Jos häneltä kysyttäisiin tätä, kääntelisi hän päätään puoleen ja toiseen ja alkaisi miettiä… mutta ei löytäisi ketään erityistä… Hän on lapsi, tuulihattu… Jos hän myöntyy, on hän sovittautuva asemaansa, tyytyvä osaansa ja rakastava miestään jo kahden päivän perästä… Grünlich ei ole kaunis, ei, herra nähköön, kaunis hän ei ole… mutta mitä suurimmassa määrin edustava, ja 'moni on kakku päältä kaunis', niin sanoaksemme!… Jos Tony tahtoo odottaa, kunnes ilmestyy joku, joka on kaunis ja sitäpaitsi edullinen naimaehdokas — hyvä on! Tony Buddenbrook ei ole jäävä ilman. Mutta se on sittenkin arvaamatonta, ja 'parempi pyy pivossa kuin kaksi oksalla!'… Eilen keskustellessani Grünlichin kanssa pitemmälti — hän pysyi yhä mitä innokkaimmin kosinnassaan — näin hänen kirjansa… hän näytteli niitä minulle… ne voisi panna kehyksiin, Bethsy! Ilmaisin hänelle mitä suurimman ihastukseni! Hänen asiansa ovat liikkeen nuoreen ikään katsoen sangen hyvällä kannalla, sangen hyvällä. Hänen omaisuutensa on noin 120 000 taaleria, joka on ilmeisesti vain väliaikainen pohjapääoma, sillä hän korjaa vuosittain runsaan voiton… Se mitä Duchampsit sanovat hänestä, ei myöskään kuulu pahalta: Hänen asioistaan he tosin eivät ole selvillä, mutta hän kuuluu elävän gentlemanin tavoin, seurustelevan parhaimmissa piireissä, ja hänen liikkeensä on tunnetusti vilkas ja sillä on laajat liikesuhteet… Se, mitä minä olen kuullut eräiltä toisiltakin hampurilaisilta, kuten esimerkiksi pankkiiri Kesselmeyeriltä, on myös ollut varsin tyydyttävää. Sanalla sanoen, Bethsy, en voi olla toivomatta tätä avioliittoa, joka varmasti on oleva suvullemme ja kauppahuoneellemme eduksi! — Tosin minun mieltäni pahoittaa, että lapsiraukka tuntee olevansa tukalassa asemassa ja joka taholta piiritettynä, että hän on alakuloinen eikä puhu enää juuri mitään; mutta en voi ehdottomasti hylätä Grünlichin tarjousta.»
»Ja vielä eräs seikka, Bethsy, jota en saata kyllin usein toistaa: Meidän asiamme eivät ole viime vuosina, herra nähköön, olleet erittäin ilahduttavat. En tahdo sanoa, ettei meillä olisi ollut siunausta, en toki; rehellinen työ saa aina palkkansa. Mutta kauppa käy hiljaisesti.. liian hiljaisesti, siitä syystä, että minä toimin äärimmäisen varovasti. Nykyiset ajat eivät ole todellakaan suotuisat kauppamiehille… Sanalla sanoen, työstä ei ole paljon iloa. Tyttäremme on naimaiässä ja hänelle on tarjoutunut edullinen tilaisuus liiton solmiamiseen, joka näyttää kaikkien silmissä edulliselta ja kunniakkaalta — hänen on suostuttava siihen! Odottaminen ei ole viisasta, Bethsy, ei ole viisasta! Puhu vielä kerran hänen kanssaan; minä koetin tänään taivutella häntä kaikin voimin…»
— Tony oli ahdingossa, konsuli oli oikeassa siinä. Tyttö ei enää sanonut »ei», mutta ei, herra paratkoon, voinut myöskään saada myöntävää vastausta suustaan. Hän ei itsekään oikein tiennyt, miksi hän ei voinut suostua.
Ja isä vei hänet vähän väliä syrjään puhuen hänen kanssaan vakavasti; ja äiti pyysi hänet viereensä istumaan kuullakseen hänen lopullisen päätöksensä… Gotthold-sedälle ja hänen perheelleen ei oltu kerrottu asiasta, koska nämä aina olivat hiukan nurjamielisiä Mengstrasselaisia kohtaan. Mutta Sesemi Weichbrodt oli kuullut asiasta ja puhui huolellisesti asian puolesta, ja mamsseli Jungmann sanoi: »Tonyseni, lapsonen, saat elää huoletonta elämää, saat jäädä parhaimpiin piireihin…» eikä Tony voinut mennä kertaakaan Burgtorin taakse Krögerien komeaan silkkiseen salonkiin madamen alkamatta puhua: »A propos, olen kuullut eräästä asiasta, toivoakseni sinä olet järkevä, pienokainen…»
Eräänä sunnuntaina, kun hän istui vanhempineen ja sisaruksilleen Marian-kirkossa, puhui pastori Kölling voimakkaasti tekstistä: vaimon tulee luopua isästään ja äidistään ja mieheensä sidottu oleman, — yltyen äkkiä uhkaavaksi. Tony nosti kauhuissaan päänsä peläten, että pappi oli tarkoittanut juuri häntä… Jumalan kiitos, pappi oli kääntänyt paksun päänsä toiselle suunnalle ja saarnasi vain ylimalkaan hartaalle kuulijakunnalleen; ja kuitenkin oli jälleen päivänselvää, että tuo oli uusi hyökkäysyritys ja että joka sana tarkoitti juuri häntä. Oli väärin, hän julisti, että nuori lapsellinen tyttö, jolla ei vielä ole omaa tahtoa eikä omaa kokemusta, ryhtyy vastustamaan vanhempiensa hellää huolenpitoa ja neuvoja; Herra oli sylkevä sellaisen suustaan… kun pappi oli lausunut tuon viimeisen voimalauseen, jollaisia hän rakasti ja jotka hän esiintoi lujasti ja väkevästi, kohtasi Tonya pastori Köllingin silmistä sittenkin läpitunkeva katse, jota seurasi peloittava kädenliike… Tony näki, miten hänen isänsä liikutti toista kättään kuin sanoakseen: »No, no, ei niin kiivaasti…» Mutta ei ollut epäilemistäkään siitä, ettei isä tai äiti olisi puhunut papille asiasta. Punaisena ja kyyryssä istui Tony paikallaan, ja hänestä tuntui kuin kaikkien katseet olisivat olleet suunnattuina häneen —. Seuraa vana sunnuntaina hän kieltäytyi mitä jyrkimmin lähtemästä kirkkoon.
Hän kulki vaiteliaana talossa, ei enää nauranut juuri koskaan, menetti ruokahalunsa ja huokaili toisinaan niin sydäntäsärkevästi kuin olisi kamppaillut ylivoimaisesti ja katsoi sen jälkeen surkeasti omaisiinsa. ..Täytyi sääliä häntä. Hän laihtui huomattavasti ja menetti raikkautensa. Lopulta sanoi konsuli:
»Tämä ei enää käy, Bethsy, emme saa rääkätä lasta. Hänen täytyy päästä pois täältä vähäksi aikaa, saada ajatella asiaa rauhassa; saat nähdä, että hän silloin tulee järkiinsä. Minä en voi jättää töitäni, ja lomakin on melkein lopussa… mutta me voimme hyvin olla kotonakin. Eilen kävi täällä sattumalta vanha Schwarzkopf Travemündestä, Diederich Schwarzkopf, luotsipäällikkö. Viittasin asiaan, ja hän oli valmis ottamaan tytön luokseen joksikin aikaa… Annan hänelle pienen korvauksen… Siellä hänellä on miellyttävä olo, hän voi uida, olla ulkoilmassa ja päästä selville itsestään. Tom lähtee mukaan, kaikki on järjestyksessä. Paras lähteä huomispäivänä…»
Tony suostui tähän ehdotukseen ilomielin. Hänen ei tosin tarvinnut nähdä herra Grünlichiä paljon nimeksikään, mutta hän tiesi tämän olevan kaupungissa, pitävän neuvotteluja hänen vanhempiensa kanssa ja odottavan… Herra paratkoon, Grünlich saattoi milloin tahansa taas seistä hänen edessään huutaen ja rukoillen! Travemündessä, vieraassa talossa, olisi hän varmemmassa turvassa… Ja niin pakkasi hän tyytyväisin mielin joutuin matka-arkkunsa, nousi eräänä päivänä kesäkuun lopulla Tomin kanssa, joka tuli hänen saattajakseen, mahtaviin krögeriläisiin vaunuihin, sanoi ilomielin jäähyväiset omaisilleen ja ajoi syvään hengähtäen ulos Burgtorista.