RIEMUN VALTAKUNTA.
Ah, kuinka riemun valtakunta on halpa monen mielestä. He eivät näe kevätunia, eivätkä päivän hymyä, vaan huomisesta huolissaan pois unhottavat pyhän maan.
On pidot suuret laitettuina,
mut vieraita ei vielä näy.
He pelloillansa itkusuina
maan mustan multaan katsoin käy.
He arkiryysyin ahertaa,
vaikk' auki oisi onnen maa.
Häähuoneen kirkas valosarja on kauan turhaan loistanut! Kell' esteenä on nautakarja, ken emännän on ottanut, ja huolta pitää lapsistaan, ei jouda häihin tulemaan.
Me riemuitsemme, karkeloimme, me lapset nuoren nautinnon, ja kultakuvin unelmoimme pois iskut kovan kohtalon. Ja viini, nainen armainen vie meidät juhliin jumalten.
Ken suuremman lie saanut onnen? se, joka uskoi maailmaan, vai se ken toiveittensa ponnen on pannut uuteen, tulevaan? Mut mitä tänään tehdä voi, sen houkko huomiseen vaan soi!