VI.
Uskollisuus.
Yksi pakanallinen Kuninkas käsketti luoksensa saattaa Ristityin piispan; ja vaati häneltä, ettäpä kieltäisi uskonsa ja tois uhrin epäjumalille. Vaan piispa kaikella siveyellä vastais: "Kuninkas! sitä en voi tehä. Kuin? sanoi silloin vihastunut Kuninkas; etkös tieä, että elämäsi on vallassani ja minä voin sinun ylenantaa kuolemaan? yksi silmänräpäys - ja sinua ei ole.
"Sen tieän!" vastasi piispa, "vaan salli, Kuninkas, jutella sinulle yksi vertaus, ja tehdä yksi kysymys päätökseksi. Kuvaa itsellesi, että yksi uskollisimmista palvelioistasi sattu vihollistesi käsiin, ja he kaikella tapaa ahkeroitsivat saattaa häntä sinulle uskottomaksi ja pettäjäksi. Vaan koska uskollinen palveljasi oli muuttamaton ja järkähtämätön uskollisuuessansa, niin viholliset riisuivat hänen päältänsä vaatteet, ja pilkalla, alastoina ajovat luontansa. Sano, Kuninkas, kuin hän tulee sinulle, etkös anna hänelle parahimmat vaatteistasi, ja etkös palkitse hänelle hyvän kärsimisen kunnialla ja kiitollisuuella?" Kylläpä niin, vastasi Kuninkas, vaan kuinkas, ja missäpä tämä tapahtuis?
Silloin hurskas piispa vastasi: "Kuninkas! Sinä voit riisua päältäni tämän maallisen vaatteen… Vaan herrani verhoittaa minun uuteen, parahimpaan… Voinkos minä niin paljon säästää tätä, ettäs tämän tautta ylenantaa sinulle uskollisuuteni?"
Silloin Kuninkas sanoi: "Mene, minä lahjotan sinulle elämän."