ENSIMMÄINEN OSA.
Leikkisali esittää siivoomatonta tupaa. Matti istuu ikkunan ääressä.
Maija torkkuu nojaten päätään pöytään.
Matti:
Tuolla tulee Pekka veli!
Hauskaa kuulla, mikä peli
Häll’ on ollut toimenaan.
Repaleina kaikk’ on takki,
Märät vaatteet, poissa lakki,
On kuin ryövär’ konsanaan!
Pekka (tulee sisään, näyttää rikkinäistä nuttuaan):
Katsos, miten kävi nutun!
Nyt saat kuulla hauskan jutun,
Heti sulle kerron sen:
Löysin "Kala-Kallen" kopan,
Tästä laitan soman sopan,
Heti pisti mielehenl
Upotin tuon korin rantaan,
Panin ensin täyteen santaa,
Jotta kalat kuolis näin.
Juostessani kiirein pakoon
Kompastuin ma sillan rakoon,
Suistuin järveen suin ja päin.
Matti:
Oli aika hyppy sekin!
Sekö nuttuus reiät teki?
Pekka:
Ei, nyt kuulet palan parhaan:
Naapurimme he’elmä-tarhaan
Hiivin kotiin tullessain.
Hiivin puiden oksikoilla,
Taskut täytin omenoilla.
Siellä reiät nuttuun sain.
(Huomaa nukkuvan Maijan, osottaa häntä)
Mutta kuinka Maija sisko
Kesken päivää unta kiskoo!
Hänet sopii herättää.
Täss’ on tuoppi äidin kaljaa.
Juo’os sisko, unten malja,
Kunniakses juoma tää!
(Kaataa kaljan Maijan niskaan: pojat juoksevat nauraen ulos ovesta).
Maija (herää itkien):
Hyi, te poikaroistot siellä!
Kyllä teille näytän vielä!
Briitta (tulee sisälle, lyö kämmeniään yhteen):
Taivas, mikä siivo täällä!
Pöly alla, pöly päällä,
Kalja pitkin lattiaa!
Poikaviikarein on teko!
Maija, senkin unikeko,
Voisit luutaa liikuttaa!
(Katsoo ulos ikkunasta)
Siunatkoon! nyt lisäks vielä
Pastor’ tulee tuolla tiellä,
Tännepäin hän astelee.
Pastori (tulee sisään, katselee ympärilleen):
Hyvää päivää, taloon rauha Herran!
Pistäydyin sisään teille kerran
Tästä ohi kulkeissain.
Briitta (hämillään pyyhkii tuolin esiliinallaan):
Täss’ oisi tuoli, suokaa anteheksi,
Ma ett'en tupaa saanut siivoiseksi,
Kun paimenesta vasta palasin.
Pastori:
Mitä sitten tekee lapset teidän,
Sillä tuohan oisi toimi heidän?
Briitta:
Oon luettanut heille katkismusta,
Ett'eivät saisi, raukat, muistutusta,
Kun heitä lukusilla koetellaan.
Pastori:
Päivän pitkään paljon muuta ehtii,
Ja varmaan laiskoina he vetelehtii,
Jos ei muuta työskennellä saa.
Se vanhemmat veis hyvään toimintaan,
Jos pääsisivät kansanopistoon,
Briitta:
Nyt varmaan pastor’ leikkiä vain puhuu,
Pahoja opistosta tietää huhu.
Mun veljen’ lapset siellä olivat
Ja niin ne ylpehiksi tulivat,
Ett’ työ on alhaista nyt arvolleen.
Pastori:
Ei huhuihin voi aina täysin luottaa
Ne panettelee usein aivan suotta.
Vaan pianhan te voitte selvän ottaa,
Ja jos ei kertoma ole totta,
Te lähetätte lapset opistoon?
Briitta:
Ei ennen tiedetty me opistoista
Ja toimeen tultiin kyliä ilman moista.
Pastori:
Mut aika rientää kehityksen teitä.
Se toisin kutsuu, velvoittaapi meitä
Kuin entis-aika hämärteinen tuo.
On edistykseen meidät Luoja luonut,
On suuret siivet hengellemme suonut,
Siis käytettävä onpi lahjat nuo.
Mun ehdotuksein hyvää tarkoittaa,
Siis ajatelkaa tarkoin asiaa!
(Ojentaa kätensä Briitalle ja menee).
Esirippu alas.