HANNO SUUTARISTA.
Tässä on vähäisen virttä,
Joka on koottuna Kokista,
Siitä Hannosta hyvästä,
Suloisesta suutarista,
Joka kulki Kuortilasta
Nälissänsä näille maille.
Tämän ei tapoja tietty,
Hanhijärvellä havaittu,
Eikä ensin uskottuna
Niin vahvaks valehteljaksi.
Nämä möi hänellen myllyn,
Vielä heittivät velaksi
Kokille joka kopeikan,
Jossa Kokki joukkoansa
Elättääpi ilman työtä.
Kyllä nyt näki kyläjäs
Minkä saivat mylläristä,
Kun nyt maksavat Kokille
Kamahlon joka kapasta,
Vaan ei Kokki kuunapäänä
Maksa myllystä rahoja.
Vielä sill' on vissi konsti,
Millä syöttääpi sikoja,
Teki kiven tippuvaksi,
Pani pussin vuotavaksi,
Jolla juoksuttaa jyviä
Alla sillalle sioille.
Itse uunilla poteepi
Syyhymistä syrjällänsä;
Ei ou eukolla pärettä,
Polttopuista on suuri puutos;
Tuomas Sallinen tuleepi,
Kuin käypi Kokillen puita,
Kapan eestä kerrallansa.
Tämä on tapa Kokilla,
Jos se keltä kuinka paljo
Saisi vietellä velaksi,
Ei se sitä ennen maksa,
Ennenkuin käyään käräässä
Ja tuleepi tuomituksi;
Kun rupeevat ryöstömiehet
Myllyn luona luihkamahan,
Sitte vasta vaimoltansa
Viepi vaattehet kylälle
Pantiksi tämä poloinen.
Akan jättääpi alasti,
Itse käypi kaprokissa,
Raaki riippuupi selässä,
Akka ilkosen alasti,
Lapsi raukat ryökäleissä
Värisee vähissä hengin
Tuossa kylmässä tuvassa,
Haikuisessa hökkelissä.
Kyllä on Kokilla kengät,
Sievät saappahat jalassa,
Vaan ei lapsilla varoja
Saaha vielä virsujakaan,
Täytyy panna paljas jalka
Lumen päälle liukkahasti,
Kun vaan kerran kaapaiseepi
Hanno hierimen käteensä,
Akan metsähän ajaapi,
Lapset kaikki kankahalle,
Jossa saavat joukoltansa
Itkeä isän pahuutta.
Akka itkeepi isosti,
Valittaapi vaimo parka:
"En tohi tupahan mennä,
Hanno lyöpi härkkimellä".
Tämä on tosi asia,
Sen ovat omalla suulla
Itse muillen ilmoittanna,
Vaikka vaikia olisi
Miehen muita viisahamman
Tehä tuommoista tapausta;
Kyllä se suloiset saarnat
Kirjoittaapi kartan päälle,
Muita neuvois mielellänsä,
Vaan ei itsekkään osaja
Tapojansa taivutella
Muihen ihmisten mukahan,
Suusta kuohuupi kirous
Aivan joka askelella,
Vaan ei kuulu kuunapäänä
Tämän suusta siunausta.
Kuules tästä Kokki parka,
Kuule Hanno ja havaitse,
Mitenkä vikoja vielä
Onpi suuria sinussa,
Vaikka ei ne vielä kaikki
Mahu tässä mainituksi.
Ota jo tämä opiksi,
Pane päähäsi paremmin,
Anna nyt akalle rauha,
Lapsille lepo suloinen.
Koska kaikki kauhiammat,
Metsänkin peot pahimmat
Sikiänsä suojeleepi,
Pesässänsä peitteleepi;
Oisko ihme ihmiselle,
Vika suuri viisahalle,
Jos ei akkaansa ajaisi
Poijes tuiskulla tuvasta!
Anna lapset lämpimässä
Olla tuiskulta tuvassa,
Pahnallaan pahalla säällä.
En minä vaimosta valita,
Akan päiviä paheksu,
Vaan on lempo lapsiasi,
Pahamieleni minunkin,
Kun on kehnolla kurilla
Kataloita kasvatettu.
En minä enämpi jaksa
Tapojasi toimitella,
Kyllä syitä ois sanoa,
Jos puhuisin puolen vuotta,
Vaan ei anna aika myöten
Eikä piisaja paperi.
Vaan jos suutut suutarini,
Kokkini kovin vihastut
Tästä virrestä vähästä,
Lyhyestä laulannosta,
Niin mä laitan laulun toisen,
Virren pitkän ja paremman,
Jossa tutkin tarkemmasti,
Haastan Hannoksen tavoista:
Tähän vaan panin paraimmat,
Jätin kehnot kertomatta.