VÄHÄ VIRTTÄ VIINAN TÖISTÄ, KOOTTU KOHMELOVÄESTÄ.
Vielä virkan viina sulle,
Puhelen putelijuoma,
Kuin out tullut kuuluisaksi,
Aivan arvohon yletty,
Kansan kaiken ystäväksi,
Mielivieraaksi monelle,
Varsin vaivasta vähästä,
Alimmasta ansiosta.
Out sie rohto ruumihille,
Vatsatauista vapahat,
Autat ähkyssä välistä,
Väsynyttä virvoittelet,
Vielä lämmität vilussa,
Annat helpon heltehessä,
Vanhan vaivoja vähennät,
Tuottelet iloiset tunnit.
Vaan jos ma sanoa saisin,
Sekä jaksaisin jutella
Viinan suuria vikoja,
Töitä aivan törkehitä.
Vaikk' out kaunis kasvoiltasi,
Aivan loistava lajissa,
Vaan on myrkky mielessäsi
Niinkuin käärmeen kavalan,
Annat suuta surmallista
Juuri Juudaksen tavalla.
Vaikka kautta kaulavarren
Alas vatsahan valuupi,
Kohta päähän korkeneepi,
Asti aivoihin ajaksen,
Viepi mielen miehen päästä,
Ylös syöpi ymmärryksen,
Tunnon tuhmaksi tekeepi,
Turmelee toenpuhujat,
Viepi köyhän kunniankin,
Alentaapi arvon kaiken,
Viepi riistan rikkahalta,
Tavaran talonpojalta,
Ottaa puoit porvarilta,
Lastinensa kauppalaivat.
Vielä rohkenet ruveta,
Mennä korkeihin koteihin,
Isommille istuimille,
Miesten parvehen parasten;
Jotka ennen verassa välkkyi
Saatat sarkavaattehisin.
Vielä tuottelet toria,
Kapinoita kansan kesken.
Tuot' oun aatellut ikäni,
Puolen polveeni puhunut,
Kuka keksi keittoneuvon,
Kenpä ensinkin älysi
Panna pannua tulelle,
Lieripäätä liiokselle,
Josta laski laarin[17] viinan,
Tämän juomisen jorotti,
Johon suostui suuret herrat,
Kestyi keppikerjäläiset.
Voi sinua viina parka,
Minkäs tieät tehnehesi?
Teit nyt taimmoisen tarinan,
Kumman aivan kuuluisamman,
Kun saatit oman emosi,
Oman valtavanhempasi[18]
Istumaan ikänsä kaiken
Varsin vankihuonehessa,
Hiirten surmana surussa,
Pyyräsilmäin pyy'yksenä,
Poikansa pahoista töistä,
Oman lapsen laitoksista.
Voi sinua pannu parka,
Minkä kannoit kohussasi,
Minkä vatsastas valutit
Itselles ikuisen vaivan:
Nyt out vangittu kovasti
Aivan ahtaassa tilassa,
Poskillas pahuuen merkki
Tehty kruunun temppelillä.
Viina vielä valloillansa,
Poikasi pahoilla töillä,
Tapojansa toimittaapi,
Onpi syynä surman töissä,
Aivan varkahan apuna,
Väärintoistajan toveri;
Ei ole sitä sijoa,
Eikä ainoista asiaa,
Kuhun ei kätensä käyne,
Eikä sormensa sopine,
Joka ryyppääpi rysyltä,
Olommalta otteleepi.
Vaan sinä vakainen kansa,
Suku suuri Suomalainen,
Elä viivy viinan luona,
Huoli hullun kumppaliksi,
Piä hullu huonehessa,
Ankkurissa aika vanki,
Niin on kallo kaunihimpi,
Taito tallella pysyypi.