11. RUNO
vv. II, 12. Runo näillä sanoilla tarkoittaa hänen häilyväistä, huikentelevaa luontoansa.
vv. 21-32. Kuvallinen osotus korkeasukuisista, rikkaista kosijoista.
v. 42. Niiden joukkoon, jotka ovat suurempi-sukuisia, kun sinä itse olet.
v. 44. Vaikka elettiinki niinä aikoina tasavallassa, niin se ei estänyt ylhäisten ja alhaisten erotusta kansassa.
vv. 46-48. Semmoinen kaunis, muhkea mies, kun minä olen, kyllä saapi tytöt mieltymään, ettei sukua kysytäkkään.
vv. 53-54. Silmät lienevät enemmän tyttäriin, kun veräjään päin eläneet.
vv. 60, 61. Suuttumisen merkki.
vv. 81, 82. Tällä vastauksellansa ilmoittivat häntä neitosten seuroihin ei tahdottavan.
vv. 99, 100. Kulki paljon sekä jalan että venehin.
vv. 123-128. Tämä kova, tytöille varta vasten sovitettu uhkaus jopa vainen taisiki heidän suunsa tukkia.
vv. 135, 136. Piti Saaren miehiä varoa ja pimeän aikana liikkua.
vv. 137, 138. Tätä tyttöä, joka nyt on omanani.
vv. 159, 160. Hiiden väki oli mainioita seppiä.
vv. 161, 162. Sodassa julistan nimeni suurisukuisten vertaiseksi, ylenen niiden rinnalle.
vv. 170-172. Sen-aikuiset sodat enimmiten olivat ryöstöretkiä, saaliin halusta nostetut.
vv. 175-182. Lemminkäinen vertaa miesten sodankäyntiä naisten tanssipitoihin ja lupaa ei sotaan lähteä, jos toinenki voisi itsensä tansseista pidättää.
v. 199. Mitä varten eli minkä toivossa läksin matkalleni.
vv. 219-222. Näyttää kun Lemminkäisen tupa olisi kehnon puoleinen ollut vanhoilla lahonneilla seinillä, pienillä ikkunoilla ja kaitasilla lattioilla.