19. RUNO
v. 5, 6. Väinämöisellen ei liene tarittukaan olutta, koska siitä ei lausuta mitään.
vv. 8-10. Tyttö lienee pukeimaan mennyt, jonka tähden ei ollut tuvassa.
vv. 15-18. K. VIII: 71-76, XIII: 27-28.
vv. 17, 18. Nämät sanat lisäsi pelottaaksensa Ilmarista ja luovuttaaksensa häntä koko tuumasta.
vv. 43, 44. K. XII: 189, 190.
vv. 62, 63. Tyttöin tavallisia lempinimiä olivat: alli, sotka, sorsa, sinisorsa, kana, hanhi, lintu, lempilintu, marja, mesimarja, punapuola, mansikka, vaapukka, vesa, lempilehti, kukka, kulta jne.
vv. 79, 80. Laivan voi runokieli kyllä kokoksi kääntää.
vv. 97, 98. Niin hirveän suuri, että parhaiksi mahtui lentämään maan ja taivaan välissä; runollinen ylimääräisyys.
vv. 113, 114. Hauki oli painanut kokon pohjaan asti.
vv. 117-120. Yhen kynsiänsä, so. kouransa.
vv. 129, 130. Kauhtumisen eli innostumisen kuvaus; k. XII: 163, 164.
vv. 137-140. Vesi oli suomuja täynnä, ilma höyheniä.
v. 142. Havupuiden latvaan kotkilla onki tapa saaliinsa kantaa.
vv. 146-148. Pelkäsi Pohjolan emännän siitä moittimisen syytä saavan.
vv. 158-160. Leikillään tahi harmistuneenaki näistä liikamääräisistä ansiotöistä, sillä sammon taonnalla (k. X) jo oli kun oliki tytön ansainnut.
v. 165. Suutuksissaan edellisestä muistutuksesta.
vv. 185-188. Tiedettiinkö sinunki kotipaikoillasi neiden koreudesta ja meidän hyvistä päivistä kertoa?
vv. 189-216. K. VIII: 49-60.
v. 192. Merikululta, kaupparetkiltä ja niiden kautta ko'otuilta tavaroilta.
vv. 194-196. Kotitoimilta ja vieraita kestitsemältä.
v. 198. Onnen etsijä tahi kaivaja, onnellinen.
vv. 200-202. Muistutus tytön taidosta. Kaikki tytöt vaan ei osanneetkaan punaista ja keltaista painaa.
vv. 204-216. Uutteruuden ja ripeyden kuvaus.
vv. 223, 224. K. VIII: 111-114, XIII: 73-80.