28. RUNO
vv. II, 12. Pohjolan väki oli hevoisen kiveksi, reen pajupensaaksi loitsineet, tahi ainakin yhtä liikkumattomiksi, kun neki, saattaneet.
vv. 15-18. Toisista taloista väki jo oli tulemassa, miekat ja keihäät välkkyivät matkalla ja Lemminkäisellen iskettiin vihaisia silmiä ikkunoista.
vv. 20, 21. K. XVI: 131-134.
vv. 22-24. Niin korkealle, ettei nuolikaan tapaisi.
v. 34. Ilmassaki lentäessään ei ollut kokonaan vaaratta, sillä Pohjolan väki ehkä taisi samoin linnuiksi muuttaita ja takaa ajamaan ruveta.
vv. 35-38. Havukka ehkä oli surmatun Pohjolan isännän henki.
vv. 43-46. Sano: "en tohtinut käsiksi käydä, kun lensi kotkana, ei muuna pienempänä lintuna."
v. 55. On sinulle tapahtunut jotain erinomaista.
v. 60. Talkkunajauhot. Niitä laitettiin keitetyistä ohrista, jotka kuivattiin lämmitetyssä uunissa ja sitte jauhettiin karkeiksi jauhoiksi. Kun olivat jo edeltä keitetyt, niin niistä sitte veden kanssa pian saatiin valmista huttua eli puuroa.
v. 78. Joka, tuvan takapuolelta tuleva, hankkii turmioa (ovi oli aina etelään-päin tuvasta).
vv. 83-86. K. XXVI: 26-144.
vv. 91-114. Äiti ei kiirehi pojallensa varsinaista piilopaikkaa neuvomaan, jotta paremmin tulisi mieleensä johdattamaan tyhmää käytöstänsä Pohjolassa.
v. 91. Jos menet ja muutat itsesi jne.; k. VIII: 135-138.
vv. 112-114. Nuotanveto on nuorten työ, verkoilla voivat vanhemmatki käydä.
vv. 122-224. Ei enää päivääkään, niin jo ovat täällä.
vv. 131, 132. K. XI: 170-172.
vv. 136-138. Lemminkäinen kavatti niin pitkäksi ajaksi, kun äiti tahtoi, itsensä sodasta vannoa, ainoastaan ensimäisen kesän lupasi poissa olla ja senki puoleksi siitä syystä, että hänellä vielä oli parantumattomia haavoja entisistä sodista.
v. 139. Nykyiset sotasankarit eivät kyllä mainitsisi haavoista hartioissansa, eivätpä jalkainsakaan nopeudesta, joka kuitenkin oli sankari Akilleen tavallisin ylistyssana.
v. 149, 150. Yleinen lause-tapa kaukaisista paikoista.